Petri Laine

Selaan kalenteria ja huokaan. Seuraavaan lomaan ja Utön reissuun on vielä kuukausi. Ei silti, etten nauttisi odottamisesta. Onhan sanottu, että puolet matkan huvista on suunnittelussa ja odotuksessa. Tuntuu vain nyt siltä, että tarvitsen taukoa ja harrastukseni toisivat sitä mukavasti.

Olen harrastanut lintuja ja luontoa ihan pikkupojasta asti. En varsinaisesti vaella tai harrasta leirielämää, mutta nautin luonnon rauhasta, liikkumisesta siellä ja samalla seuraan luonnon moninaisuutta. 70-luvun lopulla siirryin idyllisestä kyläkoulusta kavereitteni kanssa isoon keskustan kouluun ja siellä tuttu opettaja otti minut heti mukaan koulun luontokerhoon. Vaikka kerhon sisältö oli pääasiassa linnuissa, opin seuraamaan ja arvostamaan myös muuta luontoa.

Nyt, yli neljäkymmentä vuotta myöhemmin, lintuharrastus on se syy, mikä saa liikkeelle. Lintuharrastus antaa minulle lähes kaikkea; rauhaa ja hiljaisuutta tai halutessani sosiaalisen ympäristön opastusten muodossa. Sen tiimoilla saan liikuntaa, raitista ilmaa ja sisältöä lomalleni. Mutta ennen kaikkea se rentouttaa ja antaa mahdollisuuden ladata akkuja. Kun hyppään bussiin Turun linja-autoasemalla ja bussi suuntaa kohti saaristoa, tunnen jo sykkeen rauhoittuvan. Viime joulukuussa tuttuni pahoitteli, että Utössä ei ole talvella mitään erikoista nähtävää. Rauhoittelin häntä toteamalla; ei tarvitse olla. Minulle riittää irrottautuminen arjesta. Syön, nukun ja liikun kun haluan. Ja kyllähän ne päivät ulkona tulee myös vietettyä. Lähden jo aamun valjetessa ulos muuttoa seuraamaan. Saatan käydä pikaisesti päivällä syömässä ja sitten taas liikkeelle. Ja jos siltä tuntuu, otan päiväunet sekä rentoudun. Ilta menee mukavasti radiota kuunnellessa, kirjoja lukiessa tai vaikkapa ristikkoa täyttäessä.

Rakastan työtäni. Kotona saan usein kuulla, että miksi tuot niitä töitä kotiin. Ethän kuitenkaan voi tehdä sitä etänä. No, en voi, mutta mielellään suunnittelen ja nautin asioiden valmistelusta. Ja kyllä, nautin myös siitä, että työt tulevat tehtyä ja onnistun tavoitteissani. Vaikka tituleeraan itseni usein introvertiksi (ei uskoisi, sanovat kaverini), tulen toimeen hyvin töissä ihmisten kanssa ja asiakaspalvelu on se mistä pidän. Ihmisten kanssa on mukava tarinoida ja luon mielelläni rennon ilmapiirin ympärilleni. Se tuntuu luontevalta. Mutta samalla se vaatii veronsa ja tarvitsen omaa aikaa. Nyt myös korona on alkanut painaa. Itse en oikeastaan pelkää sitä, mutta asiakaspiirimme pelkotilat ovat käsin kosketeltavissa. Asiakkaiden fiiliksen parantaminen on tärkeää ja vaikka koenkin onnistuneeni siinä, alkaa vähitellen tarvita taukoa ja rauhoittumista, jolloin voisi keskittyä hetkeksi vain itselleen.

Rentoutuminen ja omien akkujen lataaminen on erittäin tärkeää, että pystymme antamaan kaiken työssämme. Vaikka joskus jopa kahvitauot meinaavat jäädä väliin kiireen takia, on ne kuitenkin pidettävä. Se, pieni hetki irti työstä ja ajatukset muualla, antaa lisää puhtia ja jälleen jaksaa tehdä työnsä pikkaisen paremmin.

 

Kirjoittaja on myymäläpäällikkö, joka harrastaa lintuja, retkeilyä ja musiikkia.