Tuuli Rissanen, apulaismyyntipäällikkö, Prisma Länsikeskus

Kuka olen ja mistä minä olen oikein tänne kaupan alalle tupsahtanut?

Tuuli, 36-vuotias savonkarjalaisilla juurilla varustettu puhelias ja positiivinen tehopakkaus, joka haluaa joka päivä oppia uutta ja yrittää huonolla huumorintajulla piristää työkavereitaan.

Iloisesta Etelä-Karjalasta liikkeelle, Etelä-Savossa pikainen pyrähdys ja Keski-Suomen kautta lopulta Varsinais-Suomeen ja Turkuun. Melkoinen matka Suomen poikki elämänkokemusta kartuttaen ja erilaisia työtehtäviä läpi käyden. Työtehtävät ovat vaihdelleet mainosten jakajasta rakennussiivoojaan, nuorisotilaohjaajasta etsivään nuorisotyöntekijään ja siitä palveluneuvojaksi. Lukemattomia työpaikkoja, unohtumattomia kohtaamisia ja arvokkaita oppeja. Jokainen tehtävä on opettanut jotain ja jokainen niistä on ohjannut minua juuri tähän hetkeen ja tähän työtehtävään täällä Turun Osuuskaupassa. Ja hyvä niin, sillä nyt olen mielestäni juuri oikeassa paikassa.

Työskentelen tällä hetkellä Prisma Länsikeskuksen päivittäistavaraosastolla apulaismyyntipäällikön tehtävässä.  Olen hypännyt kaupan alalle syksyllä 2022 asiakaspalvelutyöstä, tavoitteena saada edelleen tehdä työtä ihmisten parissa ja päästä etenemään urallani. Kaupan ala on kiinnostanut jo pitkään sen monitahoisuuden vuoksi. Kaupan alalla työskennellessä saa olla tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa, työtehtävät ovat monipuolisia ja työympäristöt vaihtelevia. 2019 syksyllä alkaneet liiketalouden amk-opinnot lisäsivät kiinnostusta kaupan alaan ja motivoivat vaihtamaan alaa.

Tässä ja nyt, 2 ammattikorkeakoulututkintoa viisaampana ja yli 17 työkokemusvuotta rikkaampana kaupan alan juniorina voin sanoa, että alan vaihto ja opiskelu kannatti kyllä! Monesti ajatellaan, että opiskelu aikuisiällä ja työn ohella vaatisi valtavasti uhrauksia, sen hetkisestä työpaikasta/työtehtävästä luopumista tai pienellä rahalla kituuttamista. Aikaa ja sitoutumista uuden opiskelu vaatii tietenkin aina, mutta tämän päivän aikuisopiskelu on usein räätälöity joustamaan ja sopeutumaan erilaisiin elämäntilanteisiin. Suurin vaatimus kohdistuu opiskelijaan itseensä. Kaikki muu on kyllä toteutettavissa ja tehtävissä.

Ja vaikka joka kerta opintojeni viimeisten ja rankimpien rutistusten hetkillä olen vannonut jättäväni opiskelut pysyvästi, niin silti olen kerta toisensa jälkeen päätynyt aina uudelleen opintojen pariin. Niin kuin tälläkin kertaa. Tradenomin tutkintotodistus ei ehtinyt edes tipahtamaan postiluukusta viime joulukuussa, kun olin jo innostunut seuraavasta opiskeluprojektista. Aloitinkin nyt helmikuussa Jollas Instituutin Lähiesimiestyön ammattitutkinnon opinnot. Jälleen opitaan uutta ja jotain sellaista, mitä pääsen hyödyntämään niin nykyisessä kuin tulevissakin työtehtävissäni ja joka vie minua eteenpäin urallani.

Olen opiskellut suurimman osan opinnoistani työn ohella ja koenkin sen olevan juuri omalle oppimiselleni toimivin ratkaisu. Pääsen peilaamaan opiskeltuja asioita suoraan käytännön työhön ja sitä kautta koen oppivani paljon tehokkaammin. Työn ja opintojen yhtäaikainen hoitaminen edellyttää ehdottomasti sitoutumista, sinnikkyyttä ja suunnitelmallisuutta. On oltava valmis opiskelemaan työpäivien jälkeen ja viikonloppuisin. Samalla on kyettävä suunnittelemaan elämää myös hieman huomista pidemmälle. Kun on valmis sitoutumaan ja pystyy rakentamaan itselleen toteutettavissa olevan ja ennen kaikkea realistisen opiskelusuunnitelman, on kaikki valmiudet onnistua! Ja kun opiskeltava ala tai teema on itselle mielenkiintoinen, löytyy varmasti myös aikaa sekä motivaatiota opintojen suorittamiseksi.

Kaiken tämän sitoutumisen ja suunnitelmallisuuden keskellä on kuitenkin myös muistettava olla itselleen armollinen. Tulee hetkiä, jolloin voimavarat eivät riitä tai tulee ajanjaksoja, jolloin elämässä on opiskelua paljon isompia asioita käsiteltävänä. Muistetaan siis vetää henkeä ja olla avoimia ja rehellisiä myös itseämme kohtaan. Kukaan ei jaksa määräänsä enempää. Opintoja pystytään kyllä mukauttamaan hyvinkin joustavasti ja monipuolisesti niin, että niihin pääsee panostamaan sitten kun voimavarat jälleen riittävät ja elämäntilanne sen mahdollistaa.

Jos koskaan pysähdyt miettimään, että olisipa kiva opiskella jotain tai pohdit, että olisiko opiskelu edes mahdollista työn ohella, vastaus on kyllä. Tee se. Ehdottomasti. Kysy kaverilta, selvitä työnantajalta, hakeudu koulutukseen, heittäydy rohkeasti ja innostu. Mahdollisuuksia on lukemattomia ja jokaiselle löytyy varmasti jotain. Voit lähteä isosti liikkeelle tai sitten hieman pienemmillä askeleilla. Joka tapauksessa se ensimmäinen askel kannattaa aina ottaa. Jo pelkästään S-ryhmällä on paljon mahdollisuuksia kasvuun, kehittymiseen ja uuden oppimiseen. Saatat pian löytää itsesi jonkin uuden ja ihmeellisen ääreltä, ehkäpä uudesta työstä. Tai kenties löydätkin nykyisestä työstä jälleen kipinän. Et voi tietää, jos et kokeile!