Satu Leppälä

Sadun aamuvuoro

05.15. Herätyskello pirahtaa soimaan ja unisena nousen sammuttamaan sen. Tallustelen herättämään 4-vuotiaani, joka kiskoo peittoa korvilleen mumisten: ”nukutaan vielä äiti, ihan minipikkuisen…” Kerron, että kiire tulee, jollei nyt nousta. Kuin ihmeen kaupalla olemme ajoissa päiväkodilla ja minä töissä 6.30 valmiina aloittamaan aamuvuoron. Huikkaan huomenet hotellin respaan yövuorolaiselle. Pian on hänen vuoronsa lähteä unten maille.

Asettelen pullat ja croissantit uunipelleille samalla kun uuni lämpenee. Surautan smoothiet ja koristelen kakut vitriiniin. Sitten alkaa suolaisten tuotteiden täyttö. Valmistamme itse kaikki suolaiset tuotteet päivittäin – sämpylät ja ruisleivät, bagelit, toastit ja täytetyt croissantit. Herkullisia, tuoreita tuotteita jokaiseen makuun. Käynnissä on lokakuun loppuun saakka asiakasomistajatarjous bagelista ja cappuccinosta, joten niitä tehdäänkin nyt aikamoinen kasa!

Ensimmäinen asiakas saapuu reilusti ennen avausta, joten ehdotan hänelle hotelliaamiaista Trattoriassa. Asiakas ilahtuu tästä vaihtoehdosta kovasti, vaikka olikin vain kahvikupposta vailla. Hän jatkaa matkaansa kohti 2. kerrosta.

Aamuinen kahvila tuoreine kahvintuoksuineen on huumaava. Uunituoreet croissantit saavat veden kielelle. Pian kaikki on valmista ja pääsemme palvelemaan asiakkaita.

Coffee Housen motto on ”Piirun verran parempaa”. Sen toteutamme palvelussamme suosittelevalla myynnillä, kiinnostumalla asiakkaasta ja hänen tarpeestaan. Meillä on ihanaa viettää rauhallista kahvihetkeä nautiskellen. Yhdessä tai omassa seurassa. ”Me time, we time”.

Asiakkaita riittää välillä jonoksi asti, mutta silti ehdimme höpötellä kanta-asiakkaiden kanssa edes muutaman sanan.

”Coffari crew” on poikkeuksellisen huikea työyhteisö! Moni meistä on ollut mukana aina siitä saakka, kun avasimme syyskuussa 2018, ja olemmekin hitsautuneet tiiviisti yhteen. Työpäivät kuluvat kuin siivillä, kun saa tehdä työtä, josta nauttii – hyvässä seurassa tietenkin!

Kun iltavuorolainen saapuu paikalle, on aika pienelle briiffille oman kahvikupposen äärellä. Nopeat moikat ja suunta kohti päiväkotia.

”ÄITI!!! Äiti ihanaa, kun sä tulit! Joitko sä paljon kahvia ja pullaa?”

Kirjoittaja on Coffee House Wiklundin vuoropäällikkö, jonka vahva cappuccino maustetaan tilkalla chaisiirappia ja kanelilla. Hän odottaa salaa joulua, vaikkei sitä myönnäkään.

 

Oskari Niskanen

Oskarin iltavuoro

Vaikka iltavuoro alkaakin vasta myöhään iltapäivästä, olen herännyt jo aamutuimaan ensimmäisille luennoille. Mihinkään ei kuitenkaan ole vielä kiire, sillä korona-aikana opetusta seurataan omalta kotisohvalta käsin. Etäopetuksen parhaita puolia on se, että voi aivan rauhassa juoda aamukahvinsa samalla, kun kuuntelee luentoa. Luentojen jälkeen aamun ohjelma jatkuu vielä hetken itsenäisesti opiskellen.

Mutta pian kello kiitääkin jo kohti kolmea, ja on aika polkaista pyörällä Wiklundille. Saavun Coffee Houseen hyvissä ajoin, jotta kerkeän juomaan kupillisen kuumaa samalla, kun vaihdan kuulumisia työkavereiden kanssa. Muistan unohtaneeni eväät taas kotiin, joten piipahdan vielä nopeasti alakerran S-Marketissa ennen kuin vaihdan päälleni ”arjen harmaat”.

Aamu- ja iltavuoro eroavat toisistaan kuin päivä ja yö. Siinä missä aamuvuoro saapuu aikaisin tyhjään kahvilaan valmistelemaan päivää omassa rauhassaan, iltavuoron aloittaminen tuntuu toisinaan jopa kaoottiselta, kun saapuu töihin täyden tohinan keskelle. Punainen lanka löytyy kuitenkin nopeasti, kun aamuvuorolainen briiffaa päivän kulun. Aamuvuoro on parhaansa mukaan pyrkinyt ennakoimaan päivän menekin tuotteiden määrissä, joten iltavuoron on tavallaan pelattava niillä korteilla, jotka on aamulla jaettu. Joskus kysynnän paljous pääsee ennakoinnista huolimatta yllättämään, ja iltavuorolainen saakin leikkiä taikuria, jotta tuotteet saadaan riittämään koko illaksi.

Siitä huolimatta, että aamu- ja iltavuoro työskentelevätkin eri aikoihin, pelataan molemmissa samaan pussiin, kohti yhteistä tavoitetta. Vuorot ikään kuin täydentävät toisiaan – aamuvuorolainen yrittää parhaansa mukaan tehdä iltavuorosta mahdollisimman sujuvan huolehtimalla muun muassa tuotteiden riittävyydestä. Sen sijaan iltavuoro puolestaan miettii jo, mitä voisi tehdä helpottaakseen huomista aamuvuorolaista, ja jättää paikat siistiksi niin, että aamulla on kiva tulla töihin.

Asiakaspalvelun ohella iltavuoroon kuuluu paljon, paljon siivoamista ja seuraavan aamun valmistelua, joten hihat on syytä laittaa heilumaan jo hyvissä ajoin ennen kahvilan sulkemista. Yksin ei kaikkea tarvitse tietenkään tehdä, sillä välivuoro on paikan päällä auttamassa, ja kiireisimpinä päivinä apua saa myös Wiklundin muilta osastoilta.

Kellon lyödessä yhdeksän on aika sulkea kahvila. Viimeiset asiakkaat juovat vielä rauhassa kahvinsa loppuun ja lähtevät sitten pikkuhiljaa kohti kotejaan. Fiilis on väsynyt, mutta tyytyväinen – tästäkin päivästä selvittiin! Kun sali on siistitty ja tiskit tiskattu, toivotan respan iltavuorolaiselle vielä hyvät yöt ja lähden itsekin pyöräilemään kotia kohti.

Meillä Wiklundin Coffarissa on hyvin vakiintunut asiakaskunta, ja niin aamu- kuin iltavuorossakin on omat tutut kasvonsa. Tämän työn parhaita puolia on ehdottomasti se, kun pääsee vaihtamaan kuulumisia tuttujen asiakkaiden kanssa. Vakiintuneen asiakaskunnan lisäksi työporukka on säilynyt hyvinkin pitkälti samana aina alusta alkaen, mikä kertonee jotain lämpimästä yhteishengestämme. Meidän työporukallamme selviää päivästä kuin päivästä!

Kirjoittaja on kolmannen vuoden suomen kielen opiskelija sekä Coffee Housen osa-aikainen työntekijä. Vaaleapaahtoisen Brazil-kahvinsa hän juo kauramaidon kera.