Uratarina: Tuula Saarinen

Lapsena minulla ei ollut varsinaisesti haaveammattia. Äitini oli pankissa töissä, niin se ehkä synnytti ajatuksen, että voisin olla pankkitäti. 15-vuotiaana ammatinvalinnan edessä koin tosin olevani aika hukassa, kuten monet nykypäivänkin 15-vuotiaat. Menin lukioon ja siitä kauppikseen. ATK oli siihen aikaan trendi, joten päädyin opiskelemaan sitä.

Olen aloittanut työurani Anttila-ketjussa 90-luvun alussa kesätöissä ja opiskelujen ohella. Kun valmistuin vuonna 93 pahimman laman aikaan yo-pohjaiseksi atk-puolen merkonomiksi, olin varmaan vuosikurssini ainoita, joilla oli heti töitä, koska olin saanut jalansijaa Anttilassa. Anttilassa tein työtä lihatiskillä, hevi-osastolla ja loppuajat viihde ja kodintekniikkapuolella. Top Ten oli silloin todella kova juttu. Työskentelin Anttilassa 11 vuotta ennen siirtymistä TOK:lle Myllyn Prismaan, jossa viihdyin lähes 20 vuotta. Olen ikään kuin kasvanut kaupan mukana ja vuosien varrella on tullut huomattua, miten monipuolinen kaupan ala onkaan.

Ensimmäinen muistoni TOK:sta liittyy aikaan, kun hain kodin tuoteryhmävastaavan paikkaa tulevasta Myllyn Prismasta 20 vuotta sitten. Silloinen prismajohtaja halusi siunata kaikki rekrytoinnit ja se oli tarkoitus tehdä syyskuun alussa, jolloin itse olisin matkoilla. Hän kyseli syytä, miksi aloittaisin viikon myöhemmin ja totesin, että olen menossa 10-vuotishääpäivämatkalle, koska 30-vuotisessa sodassa tarvitsee tehdä välirauhansopimuksia. Hän nauroi ja toivotti minut tervetulleeksi taloon.

Myllyn avaus itsessäänkin on yksi mieleenpainuvimpia uramuistojani. Prisma oli niin valtava laitos, kun tila oli vielä tyhjä ja kauppaa pääsi rakentamaan alusta alkaen. Kodin tuoteryhmävastaavan paikalta siirryin käyttötavaraosaston kakkoseksi, eli pääsin mm. tuuraamaan myyntipäällikön lomia. Vuonna 2008 aloitinkin sitten itse myyntipäällikkönä viihteen puolella. Vastuualueeseeni kuului kodintekniikka ja kirja-, paperi- ja lelupuoli. Siitä muutaman vuoden päästä organisaatiota tiivistettiin ja sain käyttötavarapuolen logistiikkaa lukuun ottamatta vastuulleni. Vuorottelin silloisen kollegan kanssa tehden välillä töitä logistiikkapäällikkönäkin. Kun logistiikkapäällikön toimesta luovuttiin, jäi koko käyttötavarapuoli vastuulleni.

Viihdyin Prismassa vuoteen 2019 asti, jolloin siirryin Myllyn Sokokselle myyntipäälliköksi. Silloinen Prismajohtajamme oli juuri siirtynyt Sokos-johtajaksi ja hän suositteli paikkaa minulle, koska olin ilmoittanut olevani avoin uusille mahdollisuuksille. Kävin silloin myös parhaillani Johtamisen erikoisammattitutkintoon johtavaa JET-koulutusta. Totesin, että jos haluaa jotakin uutta, niin tarvitsee vain olla rohkea ja tarttua tilaisuuteen. Ehdin olla Myllyn Sokoksella vuoden ennen kuin Sokoksen toiminnasta päätettiin luopua ja tilalle avattiin Emotion.

Tuulan äiti oli pankissa töissä ja pienenä Tuula miettikin, josko hänestäkin tulisi pankkitäti.

Urapolkuni vei minut Myllystä nykyiseen työpaikkaani Sokos Wiklundille palvelupäälliköksi. Vastaan palvelupäällikön toimen ohella Sokos Wiklundin rahaliikenteestä, turvallisuuteen liittyvistä asioista ja toimin Wiklundin keskuspäällikön apukätenä kaikennäköisissä hommissa. Olen myös se, joka vastaa meillä tuotehallinnasta sekä tilaus- ja kassajärjestelmästä. Uusiin järjestelmiin liittyvä perehdytys ja tuki on myös vastuullani. Olen ollut antamassa Sokos-näkökulmaa osuuskaupan uuteen perehdytyssuunnitelmaan. ”Myy mielihyvää” -palvelukonseptin jalkautus Sokoksella on myös yksi minua tällä hetkellä työllistävistä hankkeista. Konseptin tarkoitus on tuottaa asiakkaalle parasta mahdollista palvelua ja auttaa asiakasta löytämään tyylinsä. Toinen tärkeä konsepti on Wiklund-keskuksen WAU palvelulupaus, jolla haetaan Turun parasta palvelukokemusta.

Olen toiminut paljon myös perehdyttäjänä. Perehdyttämisessä tärkeintä on muistaa, että jokainen on yksilö. Tietysti on hyvä olla ns. kunnon peruspaketti askelmerkkeineen, jotta pystymme perehdyttämään tasalaatuisesti. Ihmiset oppivat kuitenkin eri tavalla, toiset tarvitsevat enemmän kertausta ja toisilla on jo sen verran kokemusta takana, että oppii kerrasta. Täytyy muistaa, että jollekin kyse on aina ensimmäisestä työpaikasta.

Olen TOK-urani aikana suorittanut sekä esihenkilön erikoisammattitutkinnon, että sitä edeltävän perusvalmennuksen kaupan esihenkilötehtäviä varten. Viimeisin koulutukseni on ollut johtamisen erikoisammattitutkinto juuri ennen vaihtoa Sokokselle. Vuosien varrella osuuskauppa on kouluttanut kiitettävästi. Olen kokenut, että silloin kun on itse halunnut, on koulutukseen myös päässyt. Koulutus vaatii itseltä kiinnostusta ja sitoutuneisuutta. Välillä olen ilmaissut itse halukkuuteni oppia ja välillä vinkkejä on tullut myös esimerkiksi kehityskeskusteluiden kautta. Kun tekee pitkää työuraa, täytyy olla valmis päivittämään osaamistaan. Monet asiat muuttuvat vuosien varrella tilausjärjestelmistä lähtien.

Urallani on ollut paljon onnistumisia ja ilon aiheita. Esimerkiksi Sokos Myllyn sulkeminen oli hankala ja uusi tilanne, mutta siitäkin selvittiin. Prisman KT-vastaavana sain olla mukana useissa eri kehitysprojekteissa. Työuraa on vielä reilusti jäljellä ja olen päättänyt, etten koskaan sano mihinkään ei. Tällä hetkellä opettelen uutta Sokos-maailmaa, mutta kuka tietää, mitä tapahtuu esimerkiksi viiden vuoden päästä. Ei voi jäädä lepäämään laakereilleen, vaan tulee olla kiinnostunut ja utelias ja avoin uudelle. Näiden ominaisuuksien ansiosta en ole leipääntynyt 30 vuoden urani aikana. Aina tulee jotain uutta arkirutiinien vastapainoksi.

Minulla on kolme lasta, jotka ovat kaikki käyneet vähintään kesätöissä S-ryhmässä. S-ryhmäläisyys tuntuu siis siirtyvän eteenpäin äidinmaidossa. Koen, että osuuskauppa on hyvä työnantaja, joka tarjoaa koko ajan kehitysmahdollisuuksia. Jos on itsellä ollut halua mennä eteenpäin, ei kukaan ole koskaan pistänyt kapuloita rattaisiin. Päinvastoin. Osaamisen ylläpitoa pidetään tärkeänä. Osuuskaupassa on myös aina ollut hyvä yhteishenki ja työporukat. Hyviä ystäviä on jäänyt matkaan ja kollegoilta on aina saanut tukea.

Olen sitä mieltä, että silloin kun tekee työnsä niin hyvin, että kehtaa sanoa ne tehneensä, se kantaa eteenpäin. On tärkeää pystyä seisomaan oman tekemisensä takana. Olen tätä oivallusta jakanut eteenpäin myös muille.