Uratarina: Petri Lundelin


29.4.2022

Ravintola-ala on houkuttanut minua hyvin aikaisesta vaiheesta, ala-asteen loppumetreiltä asti. En tiedä mistä haave tulla kokiksi sai alkunsa. Perheessä on toki aina tehty paljon ruokaa ja olen saanut olla siinä nuoresta asti mukana. Yläasteella, kun kotitalouden opinnot tulivat mukaan kuvioihin, vahvisti se omaa näkemystäni urahaaveista. Välillä on tuntunut, että on vähän liiankin rajoittuneesti ollut tämä yksi päämäärä, jota kohti pyrkiä. Opiskellessani venäjää, oli minulla mahdollisuus päästä työskentelemään venäjän kaupan parissa, mutta tilaisuus jäi käyttämättä. Olisihan se voinut olla hieno kokemus, mutta olen sitä mieltä, että katuminen on turhaa. Olin kuitenkin päättänyt tähdätä kokiksi.

Olen tehnyt töitä 14-vuotiaasta asti. Kaikki nuoruuden kesät tuli vietettyä Maskussa ravintola Kiisan-Pirtin keittiössä. Tein siellä kaikkea alkaen hanttihommista ns. oikeisiin töihin. Lukion jälkeen hain opiskelemaan ravintolakouluun. Ajalta on kultaisia muistoja siitä, kun muutettiin Ikituurista uuteen uljaaseen Datacityyn. Siellä pääsin myös näkemään ja kokemaan alan koulutuksen muutoksen, kun kokkailimme uudessa ympäristössä, Suomen hienoimmissa opetuskeittiöissä. Myöhemmin työurallani suoritin vielä muutamia keittiömestarin toimenkuvaan liittyviä kursseja. Myös sali- ja baarityöstä on kertynyt kokemusta. Oikeastaan koko ravintolapuoli tuli uran alkuvaiheessa tutuksi.

Ensimmäinen muistoni Turun Osuuskaupasta liittyy lapsuuteen. Olin isovanhemmillani usein hoidossa Nummenpakassa Turussa. Nummenpakan osuuskaupasta on haettu ensimmäiset karkit ja muut herkut. Kun omaa taskurahaa alkoi kertyä, muistan käyneeni ostamassa Maskun osuuskaupan myymälästä usein korvapuusteja. Osuuskauppa on siis nuoresta asti ollut mukana elämässä asiointipaikkana. Siihen aikaan lähes joka kylässä oli osuuskauppa.

TOK:lle olen tullut Myllyn Prisman avauksen aikaan, joten 20 vuotta tokkilaisena tuli viime syksynä täyteen. Siihen asti olin tehnyt töitä ravintola-alalla mm. Suomalaisella Pohjalla, josta sain kattavat opit gastronomiaan, alan huippuammattilaisilta. Sveitsiläiseen ruokakulttuuriin pääsin tutustumaan, kun toimin Blankon paikalla toimineen sveitsiläisen ravintolan keittiömestarina. Olen myös pyörittänyt omaa ravintolaa sekä catering businessia. Sattuma toi minut kuitenkin Myllyn Prismaan ja ala vaihtui kaupanalaan.

Kaupan puolelta ensimmäinen työpaikka oli Kupittaalle valmistuneessa Sestossa, jossa kaivattiin käynnistäjää kahvilalle ja paistopisteelle. Siitä sain vähän erilaista kokemusta, joka alkoikin viedä mukanaan. Silloinen Seston päällikkö valittiin Myllyn Prismaan pt-päälliköksi ja minä seurasin mukana. Alkuun työskentelin Myllyssä HeVi-osastolla myyjänä, josta siirryin tuoteryhmävastaavaksi muutamalle eri osastolle, mm. HeVi- ja leipäosastoille. Varsinaiseen kaupanalan esihenkilötyöhön perehtyminen alkoi, kun pääsin päivittäistavaraosaston päällikön kakkoseksi sekä myös tekemään varsinaista pt-päällikön työtä.

Yksi mieleen jäänyt hauska muisto liittyy aikoihin, kun Myllyn Prismaa laajennettiin ja laajennuksen jälkeisen uusavauksen tarjouksena meillä oli erä Pandan konvehtirasioita eurolla. Niitä rasioita saapui meille edellisenä yönä muiden tarjoustuotteiden ohella satoja lavoja ja kun ovet avauspäivänä avattiin, ryntäsi kauppaan tuhansia ihmisiä poimimaan oman rasiansa. Tilanne muuttui jo melkein kaoottiseksi, kun ihmiset pääsivät rasioita hamstraamaan. Se ihmisvyöry oli ihan uskomaton. Kymmenen vuotta tuli Myllyssä työskenneltyä. Lähdin, kun S-ryhmässä otettiin käyttöön uusi tilausjärjestelmä ja TOK valitsi pari tilausvastaava -nimikkeellä toimivaa henkilöä hoitamaan siihen liittyvää perehdytystä. Olin toinen heistä.

Siirryin tilausvastaavan roolissa tekemään töitä osuuskaupan konttorille. Tilausvastaavat kouluttivat yksiköitä uusiin tilausjärjestelmiin. Myös myymäläkuntoisuuteen ja saatavuuteen/hävikkiin alettiin kiinnittää jo silloin eri tavalla huomiota. Sitä hommaa tuli tehtyä lähemmäs puolitoista vuotta, kunnes tarjoutui paikka palata Prisma-maailmaan. Piispanristin Prismaan kaivattiin pt-osastolle myyntipäällikköä ja hetken mairiteltuaan he saivat kelkkani kääntymään taas siihen suuntaan. Lähdin hommaan tosi mielenkiinnolla. Koin, että sain arvostusta ja minuun uskottiin. Muutama vuosi siellä sitten vierähti, jonka aikana olin myös vajaan vuoden ajan Tampereentien Prisman pt-päällikkönä, projektiluontoisen homman parissa. Siitä siirryin sitten nykyiseen toimipaikkaani Itäharjun Prismaan, jossa on tullut myös täyteen jo useampi vuosi.

 

Petri on nuoresta asti haaveillut urasta ravintola-alalla

Olen jo pienestä oppinut toimimaan sosiaalisesti. Olen ollut esimerkiksi leirinvetäjänä sekä urheilukoulujen ohjaajana useiden vuosien ajan, joten olen tottunut toimimaan nuorten ja isojen joukkojen kanssa. Esihenkilönä olen päässyt hyödyntämään tätä taustaa työskennellessäni isojen ryhmien kanssa. Osaan ottaa ihmisten erilaisuuden huomioon ja auttaa heitä löytämään omat vahvuutensa, joita pääsee myös mahdollisuuksien mukaan hyödyntämään työtehtävissä. Olen myös isojen linjojen mies, osaan huomioida monta asiaa kerralla, mikä on tärkeää erityisesti isoissa yksiköissä työskennellessä. Kun ihmisiä on paljon, pitää pystyä tekemään tarvittavia päätöksiä itsenäisesti ja kokonaiskuvan hahmottaminen on tärkeää.

Avoimuus ja rohkeus kohdata ihmisiä ovat asiakaspalvelun perusteita. Asiakas täytyy huomioida kokonaisvaltaisesti. On tärkeää ottaa hänen asiansa vakavasti, vaikka asiakkaalla olisi huonompikin päivä. Arjen kaikki tilanteet tulisi miettiä asiakaslähtöisesti. Kun asiakas kokee, että häntä on kohdeltu väärin, on tärkeää kuunnella häntä. Virheet tulee myöntää ja hyvittää asiakkaalle. Rehellinen anteeksipyyntö vie jo pitkälle.

Toimenkuvaani pt-päällikkönä kuuluu varmistaa yksikkömme kaupallisuus. On myös tärkeää huolehtia siitä, että työntekijöitä on oikea määrä oikeissa paikoissa ja tehtävissä. Konkretian kautta ajateltuna toimenkuvani on käsillä olevasta työvuorosta huolehtimista, työtyytyväisyydestä huolehtimista ja kaikennäköisiä henkilöstöhallinnollisia tehtäviä. Myös kiinteistöstä ja kaupasta huolehtiminen ovat osa työtäni. Henkilökunnan osaamisen ylläpitäminen on myös vastuullani ja yhdessä tukitoimintojemme kanssa huolehdimmekin siitä esimerkiksi erilaisin koulutuksin. Rekrytointi on yksi haastavimpia puolia työssäni. On löydettävä helmet satojen hakijoiden joukosta. Näiden persoonien työnkehitystä on hienoa päästä seuraamaan. Joskus, kun on aikaa, teen myös hyllytyshommia. Ne ovat hyvää vastapainoa muille työtehtävilleni.

Olen kokenut saaneeni urallani arvostusta ja koen, että omalla tekemisellä pystyy suuresti vaikuttamaan urakehitykseen. Osuuskaupassa uskotaan ihmisiin ja kasvutarinoihin. Ei tuijotella niin paljon papereita, vaan enemmän seurataan sitä, miten suoriudut tehtävistäsi ja kuinka kunnianhimoinen olet. Mielestäni jokaisella on aikamoiset mahdollisuudet vaikuttaa omaan uraansa verrattuna moneen muuhun työpaikkaan. Se on yksi asioista, joita nykyisessä työnantajassani arvostan.

Yksi kohokohdista urallani oli viime vuonna, kun minulle myönnettiin ammattikeittiöpuolen Chaîne des Rôtisseurs -käädyt. Koin, että siinä ympyrä sulkeutui urani alkuajoista tähän päivään. Vaikken enää ole tekemässä ruokaa, olen edelleen myymäläpuolella tuomassa ideoitani esille ja siinä mielessä kehittämässä ruokakulttuuria. Koen, että tuo oli hieno arvostuksen osoitus.

Olen siinä mielessä harvinaislaatuinen, etten katso kovin pitkälle tulevaan, vaan olen halunnut keskittyä tekemään sen hetkisen työn aina niin hyvin kuin mahdollista ja kehittymään siinä. Tulevaisuus tuo aina jotain tullessaan ja niitä asioita mietitään, kun niiden aika on. Olen elämässäni pyrkinyt keskittymään aina tähän hetkeen. Tärkein oppi, minkä olen työelämässä oivaltanut, on se, että kun teet parhaasi se riittää. Sen tietää siitä, että voit töiden jälkeen lähteä tyytyväisenä kotiin tiedostaen, että teit sen mihin pystyt. Toinen asia on, että jos haluat kehittyä urallasi, kannattaa se tuoda esille.

Vapaa-aikanani olen innokas golfaaja. Vietän sen parissa kaiken vapaa-ajan huhtikuusta lokakuuhun. Vaimoni pelaa myös, joten se on yhteinen harrastuksemme. Golf on laji, jossa työasiat on helppo jättää taka-alalle, koska pelatessa on pakko keskittyä täysillä siihen mitä on tekemässä. Se on myös loistavaa ajanvietettä luonnossa mukavien ihmisten kanssa.