Uratarina: Saro Engblom

Haaveilin lentäjän urasta, kun olin pieni, mutta kun opiskelupaikkaa piti peruskoulun jälkeen alkaa tosissaan miettiä, kiinnostuin ruoanlaitosta ja halusin kokiksi. Ravintolakoulussa keittiöopettajani tosin totesi minulle, että tämä ei ehkä ole se ”sun juttu”. Osaan kyllä tehdä ruokaa, mutta siinä vaiheessa, kun tarvitsi tehdä kiireessä useita annoksia, se ei sitten ihan toiminutkaan. Niinpä lähdin opiskelemaan esihenkilöksi ja valmistuin hotelli- ja ravintola-alan esihenkilöksi.

Ensimmäinen työpaikkani oli peltohommissa sokerijuurikaspellolla. Varsinainen työurani alkoi Lenmillillä, jossa pakkasin viininvalmistusvälineitä yhden kesän. Tein töitä nuoruudessani myös lehdenjakajana. 17-vuotiaana opiskelin ravintolakoulussa ja olin kesätöissä hotelli Ikituurissa kokousisäntänä. Ikituuri sijaitsi nykyisen Caribian paikalla. Järjestin tilat kokousmuotoon ja toimin isommissa tilaisuuksissa äänimiehenä. Tuon kesätyön jälkeen siirryin hotellin ravintolaan töihin ja työskentelin siellä opiskelujen ohella kolmisen vuotta.

Valmistuttuani tein kesän töitä Naantalin ravintoloissa. Armeijan jälkeen sain ensimmäisen vakituisen työpaikan pizzeria Denniksestä. Viihdyin Denniksessä seitsemän vuotta ja sitten kuulin tuttavan kautta, että Myllyä oltiin avaamassa ja hain sinne ravintolamaailmaan töihin. Työurani osuuskaupassa alkoi siis noin 20 vuotta sitten tarjoilijan hommissa Ricossa.

Tein Myllyssä tarjoilijan hommia noin vuoden, jonka jälkeen minulta kysyttiin, haluaisinko osallistua Jollaksen vuoropäällikkövalmennukseen. Valmennuksen jälkeen pääsinkin heti kesäksi Samppalinnaan tekemään ensimmäistä päällikköpestiäni. Sen jälkeen olin päällikkönä ravintola Teinissä, josta siirryin hetkeksi takaisin Myllyyn, ja sieltä taas kesäksi Samppalinnaan. Kun Rosson päällikön paikka aukesi Kultatalossa kauppatorin laidalla, päädyin hakemaan sitä. Siellä olinkin sitten pidempään. Kun Kultataloon tuli remontti, Rosso joutui siirtymään sieltä pois. Muutimme samaan kiinteistöön Amarillon ja Coffee Housen kanssa. Siinä toimimme pari vuotta, kunnes sitä kulmaa alettiin ajaa alas. Toimin tuona aikana Rosson lisäksi myös Amarillon ja Coffee Housen päällikkönä puolisen vuotta.

Tätä seurasi alan vaihdos ja siirryin töihin liikennemyymälään ABC Auraan. ABC:llä työskentelin parisen vuotta, josta palasin takaisin Myllyyn ravintolapäälliköksi. Myllyä seurasi jälleen alan vaihdos, kun pääsin Turun Osuuskaupan HR -osastolle palvelupäälliköksi. Niissä hommissa toimin puolisentoista vuotta ja nyt olen resurssitiimissä palvelupäällikkönä.

Kun ravintolakoulussa hain esimieslinjalle, unelmani oli toimia ravintolapäällikkönä. Saavutin tämän unelman ja sainkin tehdä monipuolisesti töitä sen parissa. Olihan se antoisaa, mutta koska haaveita täytyy olla, aloin miettiä, että mitä haluaisin tehdä seuraavaksi. Mietin, miten saisin jatkojalostettua oppeja, joita olin saanut päällikköhommista. HR-ala oli yksi vaihtoehto, koska siellä käsitellään paljon eri järjestelmiä ja olen aina tykännyt uuden opettelusta ja erilaisten systeemien käytöstä. Tietysti myös työsopimuksiin liittyvät asiat ja rekrytointi olivat tulleet tutuiksi ja niitäkin käsitellään HR:ssä.

Pienenä taka-ajatuksena uran vaihdossa oli myös se, että halusin nähdä asioita hieman toiselta kantilta. HR:ssä toimitaan myös päälliköiden tukena ja jo ravintolapäällikkökaartissamme olin ollut se, joka toimi muiden päälliköiden apuna, joten sekin rooli oli minulle luonteva. Kaiken tämän pohjalta, kun sopiva työpaikka tuli tarjolle, päädyin hakemaan sitä. Paikassa yhdistyivät HR-osio ja Pooli-järjestelmän kehittäminen, eli puhdas esihenkilötyö sekä uuden rakentaminen. Myös tuleva kollega oli jo tuttu, joten siinä loksahti monta eri palasta paikoilleen. Nykyisessä  työtehtävässäni keskityn enemmän päivittäisten resurssitarpeiden paikkaamiseen.

Minulla on urani varrelta paljon erityisiä muistoja. Ensimmäinen syksy Myllyssä on jäänyt mieleen. Se oli myynnillisesti todella hurjaa, eikä kukaan ollut oikein osannut kuvitellakaan millainen menestys siitä tulisi. Kauppakeskuksen ensimmäiset pikkujoulut ovat jääneet myös mieleen. Esihenkilöroolissa mieleen on jäänyt se aika, kun Amarillo, Rosso ja Coffee House suljettiin ja tarvitsi toimia surutyötä tekevien työntekijöiden tukena. Tämä on ollut urani emotionaalisesti suurin haaste.  Koin onnistuneeni, kun saimme hankalan tilanteen hoidettua yhdessä. Jokainen löysi itsensä sen jälkeen jostain toisesta yksiköstä ja irtisanomisilta vältyttiin. Olen esihenkilönä ymmärtäväinen ja kuuntelen muita. Pystyn myös samaistumaan toisen tunteisiin, mutta ohjaan silti tiettyjä tavoitteita kohti.

Olen toiminut TOK:ssa monissa tehtävissä ja osittain se johtuu siitä, että olen aina ilmaissut haluni tehdä uutta. Olen ollut myös sen verran sinnikäs, että minut on muistettu, kun paikkoja on tullut auki ja on ollut tarvetta tekijälle. Kaipaan uusia haasteita tasaisin väliajoin.

Koen, että isossa organisaatiossa työskentelyssä on paljon enemmän mahdollisuuksia, kuin pienessä organisaatiossa. Olen päässyt mukaan erilaisiin pilottihankkeisiin, esim. uudet kassajärjestelmät ja viimeisimmässä tehtävässäni kehittäessäni poolitoimintaa, olen päässyt oikeasti luomaan jotain uutta ja olemaan hyödyksi isolla mittakaavalla. Olen kiitollinen siitä, miten paljon eri asioita olen saanut tehdä.

Tokkilaisuudessa parasta on yhteishenki, joka vallitsee joka paikassa. Vaikka olenkin vaihtanut toimipaikkaa ja työyhteisöä usein, aina on ollut sellainen tunne, että olemme yhtä isoa porukkaa. Olen oppinut työelämästä sen, että synkimmänkin myrskyn keskellä saattaa hyvinkin lyhyen ajan jälkeen paistaa taas aurinko. Jos välillä tuntuu, ettei mistään tule mitään, pian tuleekin joku pieni oivallus ja sitten kaikki onkin taas hyvin. Täytyy muistaa, että kolikolla on aina kaksi puolta, jotka taistelevat keskenään, muutosvastarinta ja toisaalta halu muutokselle. Paljon on asenteesta kiinni. Korostan itse aina rekrytointitilanteessa sitä, että jos on intoa ja halua, niin on mahdollisuuksia vaikka mihin.