Uratarina: Julius Lahdenperä

Lapsena haaveilin isona olevani poliisi tai palomies. En muista mikä siinä oli taustalla, mutta ne olivat sellaisia pienen pojan unelma-ammatteja. Lukion jälkeen minulla oli ajatuksena pyrkiä opiskelemaan Åbo Akademiin, mutta elämä vei toiseen suuntaan. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen laitoin viestiä S-market Wiklund Herkun silloiselle päällikölle, että pääsisikö töihin. Olin ollut siellä aiemmin kesätöissä, joten viesti poiki määräaikaisen työpaikan. Päädyin sitten pitämään opiskeluista yhden välivuoden, joka on nyt venynyt jo viideksi vuodeksi.

Työurani on alkanut vuonna 2013, jolloin tein töitä ravintola-alalla piikkiöläisessä pitopalveluyrityksessä. Tein koko lukioaikani töitä viikonloppuisin kerryttäen työkokemusta. Työskentelin myös pienen pätkän majatalossa.

Ensimmäiset muistoni Turun Osuuskaupasta liittyvät lapsuuteen. Pienestä pojasta oli hienoa päästä käymään kaupassa Piispanristin Prismassa, joka oli iso kauppa. Käytössäni olivat aina omat pikkukärryt, joihin sain kerätä tiettyjä tavaroita. Tetti ja kesätyö olivat ensimmäiset varsinaiset kokemukset työelämästä TOK:ssa. Niiden kautta sain kokemusta kaupan alan tehtävistä ja pääsin tutustumaan ihmisiin. Se oli loistava ponnahduslauta pidemmän työsuhteen aloittamiselle S-market Wiklund Herkussa, kun perusasiat olivat jo tuttuja. Tulimme silloisen esihenkilöni kanssa todella hyvin toimeen ja töihin oli turvallista mennä, kun tiimihenki oli niin hyvä. Pääsin lyhyessä ajaksi osaksi porukkaa. Wiklund oli mielessäni ensimmäinen vaihtoehto, kun lukion jälkeen aloin miettiä, missä haluaisin työskennellä.

Olin Wiklundilla vähän alle kolme vuotta. Opettelin sinä aikana jokaisen osaston työtehtävät ja toimin myös vastuutehtävissä tuuraajana. Wiklundin S-marketista siirryin Pansion S-marketiin. Minut valittiin sinne vastuumyyjäksi ja vastasin siellä periaatteessa koko valikoimasta. Olin siellä nelisen kuukautta, jonka jälkeen siirryin lyhyellä varoitusajalla nykyiseen toimipaikkaani Sale Kaskenkadun kakkoseksi. Hyppäsin tosi nopeasti taas uusiin saappaisiin. Minun tarvitsi nopeasti omaksua uuden toimipaikan toimintatavat silloisen päällikön jäädessä lomalle. Sain loistavan tehoperehdytyksen, jonka jälkeen pyöritin kauppaa kolme viikkoa.

Tein kakkosen hommia reilut puoli vuotta. Joulukuussa 2019 pääsin Lähi25 -valmennukseen, joka on Jollaksen järjestämä lähiesihenkilötyön ammattitutkinto. Siinä opiskelimme johtamistaitoja, mutta myös erilaisia tunnuslukuja. Samoihin aikoihin silloinen päällikkömme siirtyi toiseen toimipaikkaan ja tänne aukesi päällikköpesti. Sain paikan, jota tein ensin määräaikaisesti, mutta erinäisten vaiheiden jälkeen pestistä tuli vakituinen. Olen edennyt toimeeni, kuten päälliköt ennen yleensä etenivät. Tulin ensin töihin ja siitä pikkuhiljaa etenin tähän pisteeseen. Nykyään aika moni etenee toimeen myös esimerkiksi S-Trainee tai S-Päällikkö –valmennusten kautta.

Haasteet ovat mielestäni työelämässä parasta. Olen oppinut, ettei yllättäviin tilanteisiin voi mennä sellaisella asenteella, että pelottaa. On tiedostettava, että on otettava homma haltuun. Aiempi kokemus on ollut todella paljon hyödyksi siirtyessäni uusiin tehtäviin. Vähän toimipaikan vaihto tuntuu aina myös haikealta, mutta itsensä kehittäminen on kuitenkin tärkeää. Arjen tekemiseen helposti rutinoituu. Tykkään asettaa itselleni tavoitteita ja vielä ylittää odotuksia.

Mielestäni meillä osuuskaupassa on parhaat henkilöstöedut, joita tulee hyödynnettyä. Ylipäätään ison talon edut ja sen tarjoama turva tuovat varmuutta elämään. Aina on voinut olla varma, että palkka tulee tiettynä päivänä tilille ja että työehtosopimusta noudatetaan. Olemme kaikki täällä samalla viivalla ja se on mielestäni erityisen hienoa. Tasa-arvo toteutuu kaikilla osa-alueilla hyvin. Arki on tehty meille työnteon kannalta aika helpoksi.

Minulla on urani varrelta paljon hyviä muistoja liittyen asiakaskohtaamisiin ja työkavereihin. Päällimmäisenä on jäänyt mieleen se, kun kävin ensimmäisessä haastattelussani, jossa tuleva esihenkilöni sanoi minulle, että ”Tarvitsemme tekijän”. Lupasin olla sellainen ja halusin oppia ja kehittyä. Muistelimme tätä hänen kanssaan viime kesänä ja hän totesi, että oli saanut tekijän. Totesimme, että olimme yhdessä päässeet päämäärään, jota tavoittelimmekin. Nykyisessä toimipaikassani Kaskenkadulla on vakioasiakaskunta, joka tietää minut nimeltä ja joiden kanssa vaihdamme kuulumisia. Se luo tietynlaista yhteisöllisyyttä.

Uraani on työnantajan puolelta aina tuettu. On järjestetty koulutuksia ja olen päässyt perehtymään hyvien mentorien kanssa. Yhteistyö toimii mielestäni Turun Osuuskaupassa hyvin myös yli toimialarajojen. Tästä on hyvä esimerkki se, miten maralta siirtyi koronapandemian alkuvaiheessa lyhyellä varoitusajalla työntekijöitä kaupan puolelle, kun Osuuskauppa teki päätöksen, että ketään ei lomauta. Kokemukseni näistä työntekijöistä olivat todella positiivisia. Minulla on myös kavereita eri toimialoilta TOK:ssa.

Vapaa-ajallani rentoudun frisbeegolfin parissa ja pyrin viettämään mahdollisimman paljon aikaa kavereideni, perheeni ja kummityttöni kanssa. Pääsen irtautumaan hyvin työstä, sillä minulla on tiimi, johon luotan täysin. Ja tiimini luottaa minuun. Koen, että näin pienessä yksikössä tiimin kesken ei voi olla säröjä ja haluan varmistaa, että kaikki tietävät mitä tekevät.

Urallani haluan suunnata koko ajan eteenpäin. Tähän asti urapolullani on ollut aika nopeitakin käänteitä, joten nyt on hyvä hetki vain olla tässä. Pidän kiinni tästä päällikön pestistä ja lähden kriittisesti keskittymään omaan toimintaani ja kehittämään sitä. Toki pidän silmät auki aina uusien haasteiden varalta.

Oppini työelämää varten on se, että älä anna itsellesi lupauksia, joita et voi pitää. Suunnittele itsellesi tavoitteet, jotka voit saavuttaa ja suuntaa niitä kohti. Tämän ajatuksen haluan jakaa myös muille.