Uratarina: Ami Kalliomäki

Pienenä haaveilin lentoemännän ammatista. Siinä kiehtoi ajatus maailmalle pääsemisestä ja lentoemännät olivat pienestä tytöstä myös kovin kauniisti pukeutuneita. Kun aloin tosissani pohtia uravalintaa, minulle oli jo varhaisessa vaiheessa selvää, miltä alalta haluan löytää itseni isona. Tiesin, että joku palvelualan työ se olisi ja nimenomaan ravintolapuolella.

Aloitin työurani ja samalla osuuskauppaurani silloisessa Limingan Osuuskaupassa 14-vuotiaana kesätöissä Shell-huoltoasemalla. Siellä oli myynnissä aamupuuroa markan hintaan ja ensimmäisenä aamuna, jolloin työskentelin yksin jännitin, miten saan aikaiseksi puuroa, jota kehtaa laittaa asiakkaille esille. Hyvin se lopulta sujui. Shellillä vierähti neljä kesää ja 17-vuotiaana pääsin töihin tarjoilijaksi Limingan Osuuskaupan paikalliseen ravintolaan Hannu Krankkaan.

Opiskelin Rovaniemen hotelli- ja ravintolaoppilaitoksessa hotelli- ja ravintolaesimiehen ammattitutkinnon ja opiskeluaikanani työskentelin sekä Limingan Osuuskaupassa että Osuuskauppa Arinassa. Opintoihin kuului kaksi pidempää harjoittelujaksoa, jotka molemmat suoritin osuuskaupalle. Valmistuttuani muutin Helsinkiin, jossa työskentelin ensin puoli vuotta HOK-Elannolla. 1997 avattiin uudistettu Sokos Hotel Helsinki. Oli hienoa päästä osaksi täysin uutta työyhteisöä. Muistan edelleenkin avausvalmennuksen tunnelman, yhteenkuuluvuuden tunteen henkilöstön keskuudessa ja sen fiiliksen, kun ensimmäiset asiakkaat toivotettiin tervetulleeksi uusittuun hotelliin. Samalla hetkellä porattiin kiinni keittiön antoluukun viimeisiä ruuveja.

Hesarilla pääsin vastuullisempiin työtehtäviin ja työskentelemään useammalla osastolla esihenkilötehtävissä. Samoin myös Sokos Hotel Vaakunassa, jonne siirryin ravintola 10th Floorin apulaisravintolapäälliköksi. Hotellin kymmenennessä kerroksessa toimi neljä eri ravintolakonseptia terasseineen sekä tilausravintola ja katutasossa Memphis ravintola. Lisäksi hotellissa toimi hotellin ja sen ravintoloiden oma myyntipalvelu. Oli hienoja oppivuosia päästä työskentelemään täysin erilaisissa konsepteissa, saman katon alla. Samanaikaisesti suoritin Haaga Heliassa restonomi-tutkinnon.

Sitten tapasin tulevan puolisoni, jonka myötä muutto Turkuun tuli ajankohtaiseksi. Muuton myötä siirryin osuuskaupasta yksityiselle puolelle ravintolapäälliköksi Viikinkiravintola Haraldiin. Viihdyin Haraldissa useamman vuoden ja tänä aikana saimme myös perheenlisäystä.

Elämä kuljetti perheemme Ouluun, jossa työskentelin perhevapaiden jälkeen yliopistomaailmassa UniRestalla, Oulun yliopiston pääravintolassa ravintolapäällikkönä. Kun palasimme kolmen vuoden kuluttua Turkuun, palasin myös takaisin työhön S-ryhmään.

2010 syksyllä aloitin Radisson Blu Marina Palacessa M&E-osastolla, josta siirryin vuodenvaihteessa silloisen Sokos Hotel Seurahuoneen ravintolapäälliköksi. Minut otettiin Seurahuoneella lämpimästi vastaan ja perehdytys hoidettiin todella hyvin. Hotellipäällikkö ja koko työporukka olivat aivan mahtavia. Työskentelin Seurahuoneella noin puolitoista vuotta, kunnes Turun Osuuskaupan HR-osastolle tuli avoimeksi määräaikainen HR-asiantuntijan paikka. Päätin hakea ja sainkin paikan.

Toimin HR-asiantuntijana reilun vuoden ajan, vastuualueenani rekrytointi. Tehtävän määräajan päätyttyä hain avautunutta liikennemyymäläpäällikön paikkaa ABC Tammisillasta. Tammisillassa pääsin sukeltamaan itselleni täysin uuteen toimintaympäristöön, market-toimintaan.

Ehdin työskennellä ABC:llä noin vuoden, kun sain kutsun tapaamiseen toimialajohtajan kanssa. Menin  tapaamiseen jännittynein mielin ja pohdin, mistä ihmeestä mahtaa olla kyse. Sain kuulla, että Mara-toimialalla oli odotettavissa isoja muutoksia tulevan strategian myötä ja että toimialalle suunnitellaan oman henkilöstöasioista vastaavan henkilön palkkaamista strategian toimeenpanon tueksi. Minulta kysyttiin, olisinko kiinnostunut tehtävästä aiempaan kokemukseeni HR- ja päällikkötyöhön pohjautuen ja tottakai olin kiinnostunut, unelmaduunini! Pääsin siis unelmatöihini vastuullisiin henkilöstöhallinnon työtehtäviin, jossa pystyin hyödyntämään aiempaa kokemustani, uusien mielenkiintoisten haasteiden pariin. Toimin tässä Mara-toimialan palvelupäällikön työssä vuoden 2020 loppuun asti.

Vuoden 2021 alusta alkaen olen jatkanut unelmatyötäni Turun Osuuskaupassa osaamisen kehittämisen päällikkönä. Tiimini vastaa osuuskauppatasoisesti mm. rekrytoinnista, perehdytyksestä, HR-järjestelmistä sekä oppilaitosyhteistyön kehittämisestä. Iso haaste tällä hetkellä on osaavan työvoiman saatavuus, joten nykyisen henkilökuntamme  osaamisen kehittäminen sekä uusien toimintatapojen löytäminen osaamisen jakamiseen ovat työssämme isossa roolissa. Osaamisen kehittäminen ei aina vaadi valmennusta, vaan tärkeää on miettiä, miten jaamme arjen osaamista parhaiten toisillemme. Hyvä esimerkki tästä on Myllyn Prismassa käytössä oleva ”osaamisvartti”, jossa on opetettu tiettyyn aikaan kaikille paikalle pääseville mm. hevivaa´an kuittirullan vaihtaminen.

TOK:ssa osataan mielestäni hyvin hyödyntää ihmisten potentiaalia. Toki kehittyminen ja eteenpäin pääsy ovat paljon kiinni myös omasta asenteesta ja siitä, että tuo omat ajatuksensa julki. Parasta osuuskaupassa ja S-ryhmässä työskentelyssä on ollut ehdottomasti se, miten monipuolisia työtehtäviä olenkaan päässyt tekemään. Harva yritys pystyy tarjoamaan näin laajoja mahdollisuuksia työskennellä eri työtehtävissä, kehittää omaa osaamistaan ja kykenee tarjoamaan näin laaja-alaisesti erilaisia koulutuksia ja valmennuksia. Arvostan näitä mahdollisuuksia suuresti. Elämäntilanteet pyritään ottamaan työnantajan toimesta hyvin huomioon. Eikä urakehityksen tarvitse aina suuntautua ylöspäin, vaan välillä voi ”downshiftata”, mikäli se omaan tilanteeseen parhaiten sopii.

Suurimmat haasteet työuralleni toi TOK:n päätös Börsin vuokrasopimuksen päättämisestä ja sen myötä päälliköiden ja työntekijöiden tukeminen vaikean tilanteen yli. Epävarmuus tulevasta on aina haaste jokaiselle. Reilulle sadalle ihmiselle tuli löytää uusi työpaikka ja se oli pitkä prosessi, joka saatiin lopulta kunnialla päätökseen.

Olen päässyt etenemään urallani haluamaani suuntaan ja välillä etenemistä on tapahtunut myös yllättäen suuntiin, joihin en olisi itse ilman apua edes välttämättä osannut kulkea. Esihenkilöni ovat kannustaneet tasaisin väliajoin kehittymään ja kaikin puolin etenemistä on aina tuettu. Olen urallani oppinut sen, että tarvitsemme toisiamme ja yhdessä tekemisen voima on suuri. Tokkilaisten keskuudessa vallitsee mielestäni vahva yhteenkuuluvuuden tunne ja eteenpäin menemisen meininki. Työn vastapainoksi harrastan polkujuoksua. Metsä, luonto ja juokseminen, se on paras tapa nollata ajatukset.