Olli Rantala on nähnyt Börsin monet kasvot

huhtikuu 29, 2019

Baarimestari Olavi ”Olli” Rantalalla tuli tammikuussa täyteen pyöreät 40 vuotta Turun Osuuskaupan palveluksessa. Hänen vakituinen TOK-pestinsä alkoi tammikuussa 1979, mutta sitä ennen mies oli jo tehnyt silloin tällöin extra-vuoroja Turun Osuuskaupan ravintoloissa. Kun TOK:lle haettiin uuteen Hamburger Börsiin työntekijöitä, Rantala päätti hakea paikkaa.

”Helmikuussa 1979 pidettiin uudistetun Börsin viralliset avajaiset ja siitä asti olen saanut tehdä eri osastoilla ja eri vastuualueilla töitä. Börsin aulabaarissa oli aikoinaan herkkumyymälä, mistä myytiin ulos kylmäköiden tekemiä annoksia. Toimin siinä esimiehenä ja kun sen toiminta loppui, niin sen tilalle tuli kioskityyppistä toimintaa missä myytiin esimerkiksi lehtiä. Siitä siirryin yökerhon puolelle työskentelemään”, Rantala kertoo vaiheistaan.

Rantala kävi vuoropäällikkökoulutuksen Jollaksessa ja teki niitä tehtäviä kunnes siirtyi ravintolapäällikön tehtäviin, joissa viihtyi vuosia. Näihin vuosiin mahtui esimerkiksi työskentely Birdland-jazzklubilla, joka aloitti toimintansa Börsin tiloissa 1996.

”Se oli eräänlainen kabinetti, jossa oli hämärä, pimeä ja suttuinen sisääntulo. Se oli oikein soveltuva jazz-luolaksi”, Rantala virnistää.

Elämänmakuisia ihmiskohtaamisia

Rantalan pitkään uraan on mahtunut mieleenpainuvia asiakaskohtaamisia joka lähtöön. Hänen tarinoistaan saisi helposti koottua romaanin, jonka käänteistä ei vauhtia puuttuisi.

”Olen tehnyt töitä myös yksityistilaisuuksissa. Se on tuntunut hienolta kunnianosoitukselta, kun niihin on pyydetty mukaan. Kaikista ei oikein voi edes puhua, niin salaisia ne ovat olleet, mutta olen saanut palvella esimerkiksi Ruotsin kuningasta, YK:n pääsihteeri Javier Pérez de CuéllariaKekkosta ja Mauno Koivistoa tämän pääministeriaikoina. Tällaisia tilaisuuksia harjoiteltiin paljon etukäteen, joten nekin menivät rutiinilla”, Rantala hymyilee.

Rantala muistelee erityisen innolla vuosia, jolloin toimi Börsin yökerhossa klubi-isäntänä.

”Klubilla esiintyvät taiteilijat olivat kuin osa henkilökuntaa. Kerran viihdetaitelija Fredi tuli käymään meillä kotonakin ja vietettiin hänen kanssaan juhlahumussa iltaa yön pikkutunneille asti. Kivikasvojen Ismo Sajakorpi vieraili meillä myös, koska meillä on saman ikäiset lapset. Heihin muodostui lämmin side. Huonepalvelun kautta kun esiintyjille vei tarjottavaa, huomasi miten tavallisia ja mukavia ihmisiä he ovat. Niiltä ajoilta on ihan mieletön määrä iloisia kohtaamisia ja asioita.”

Rantala on kohdannut uransa aikana myös ikäviä asioita, mutta toteaa niiden kuuluvan olennaisena osana elämään.

”Olen joutunut kohtaamaan tilanteita, joissa asiakkaina käyneistä ihmisistä onkin paljastunut myöhemmin ikäviä puolia. Joskus olen joutunut osalliseksi välienselvittelyihin ja kun torin laidalla ollaan, on tiloihimme välillä eksynyt myös laitapuolenkulkijoita. Olen menettänyt urani varrella myös työkavereita, osan tapaturmaisesti ja erityisen ikävältä se on tuntunut silloin, kun iän puolesta lähtöön olisi ollut vielä aikaa.”

”On ollut oikea päätös pysyä TOK:ssa”

Rantala on työskennellyt koko TOK-uransa Hamburger Börsissä, mutta hän ei koe jämähtäneensä paikoilleen. Sieltä hän myös jää eläkkeelle Börsin sulkiessa ovensa keväällä 2019.

”Tässä työssä on ollut paljon ihmiskohtaamisia ja päivät ovat keskenään erilaisia ja työhön kuuluu sopivasti haastetta. Urani varrella on tapahtunut monia muutoksia, mutta eräänlainen yökerhotoiminnan vapautuminen ja vahtimestarien poisjääminen ovilta on ollut yksi suurimmista. Asiakkaiden baarikäyttäyminen on myös muuttunut siten, että nykyään yökerhoon tullaan todella myöhään, yleensä puolenyön jälkeen. Myynti keskittyy pääasiassa viimeisille tunneille, erityisesti viikonloppuisin. Ohjelmapuolella on käynyt niin, että nykyään pääasiassa DJ:t soittavat levyjä ja bändejä esiintyy vain silloin tällöin. Yksi muutos on myös se, että ennen Turussa oli vain muutama terassiravintola, Samppalinna, Börsin puisto, Pinella…Nyt melkein missä tahansa ravintolassa on mahdollista istua ulkona. Yksi hyvä muutos mielestäni on ollut tilojen muutos savuttomiksi ja se, että TOK on nykyään savuton työpaikka”, Rantala kertaa.

Rantalaa on silloin tällöin yritetty houkutella töihin muualle, osakkaaksi johonkin ravintolaan tai laivoille baarimestariksi, mutta koskaan hän ei ole työnantajan vaihtoa harkinnut.

”Koen asian niin, että ravintola-alalla Turusta ei löydy parempaa työnantajaa. Tiedän ihmisiä, jotka ovat lähteneet kokeilemaan siipiään muualle, mutta ovat sitten palanneet takaisin, esimerkiksi siitä syystä, että täällä palkanmaksuun voi aina luottaa. Myös henkilökuntaedut ja työterveydenhoito ovat loistavia. Olen tänäkin päivänä sitä mieltä, että on ollut oikea päätös pysyä täällä.”

Kulturelli maailmanmatkaaja

Vapaa-ajallaan Rantala harrastaa monipuolisesti taiteita, pitää huolta kunnostaan ja avartaa maailmankuvaansa matkailulla. Hän ehti olla mukana Turun Lions Clubin toiminnassa 20 vuotta, kunnes lähti klubista sen yhdistyttyä muihin klubeihin.

”Liikunta on aina ollut minulle todella tärkeää. Vuonna 1982 perustimme juoksujoukkueen, joka juoksi Utsjoelta Helsinkiin. Toimin joukkueen puuhamiehenä ja vetäjänä. Turun Sanomat oli mukana sponsoroimassa meitä ja joukkueeseemme kuului yksi sen ajan arvostetuimmista maratoonareista, Veikko Karvonen. Reilun 1300 kilometrin matkaan kului kokonaisuudessaan viisi vuorokautta. Nykyään käyn muun muassa kuntosalilla”, Rantala kertoo.

Matkailua Rantala pitää kunnon irtiottona arjesta. Hän onkin ehtinyt nähdä paljon maailmaa.

”Erityisesti mieleen ovat jääneet Faaraoiden haudat, Niilin risteily ja vierailut suoalueilla, joissa on ollut vapaana alligaattoreita ja myrkyllisiä käärmeitä. Kuuba teki maana vaikutuksen ja samoin auringonlaskut Key Westillä. Yksi hienoimmista kokemuksista on ollut Yosemiten kansallispuisto, jossa puunrungot ovat jopa kymmenen metrin paksuisia. Olen käynyt monesti autoilemassa Euroopassa ja laskettelemassa Sveitsissä ja Itävallassa. Viinitilavierailut ja wine tastingit ovat kiinnostavia. Alkuvuodesta kävimme Singaporessa, Bangkokissa ja Hua Hinissa.”

Taidetta Rantalan kotiin on kertynyt hänen omien sanojensa mukaan liikakin. Sieltä löytyy tauluja, puuveistoksia, Oiva Toikan lintuja ja erikoisuutena autotallin kattoa koristaa Rantalan ystävän, kuvanveistäjä Simo Heleniuksen, veistämä formula-auto.

”Vanhan Börsin paalutusta tehtäessä pihalta kaadettiin vanhat jalava, saarni ja lehmus. Niistä osa vietiin Ruissaloon varastolle, josta pyysin saada itselleni taidekäyttöön yhden suurimmista tyvipuista. Simo teki siitä formula-auton, jonka oli tarkoitus mennä jossain vaiheessa näyttelyynkin Wäinö Aaltosen museoon, mutta se idea hylättiin kun selvisi, että muurahaiset olivat asuttaneet puuauton.”

Elämää Börsin jälkeen

Eläkkeelle siirtyminen ja Börsin sulkeutuminen saavat Rantalan mietteliääksi.

”Seuraahan sitä varmaan jonkunlainen tyhjiö, kun työ ja sen tuoma sosiaalinen elämä jäävät pois. Olisihan se mahdollista tehdä jatkossa vielä joitain extra-vuoroja, mutten ainakaan heti ryhdy sellaiseen. Kesä on tulossa ja silloin ajattelin purjehtia. Myös vuokrakäytössä olevalla maatilallani riittää nikkaroitavaa. Börsin sulkeminen tuntuu haikealta, sillä Börs on mielestäni yksi Turun historiallisesti merkittävimpiä paikkoja ja sinne liittyy paljon muistoja. Olen viettänyt siellä omat häänikin.”

Rantalan mielestä tärkeimpiä ominaisuuksia palveluammatissa ovat nöyryys ja pitkäjänteisyys. Hän arvostaa Turun Osuuskauppaa työnantajana siinäkin mielessä, että uramahdollisuuksia on paljon ja osuuskaupan tekemät muutokset ovat edistyksellisiä. Hänen mielestään nuorella tokkilaisella on mahdollisuuksia vaikka mihin.

”Kannustan kokeilemaan mahdollisimman monipuolisesti kaikkea. Kannattaa yrittää päästä kiinni siihen uraan, mikä tuntuu omimmalta. Esimerkiksi itseäni on aina kiinnostanut ravintola-ala. Jos olisin jostain syystä päätynyt tekemään jotain muuta työtä, olisi sekin varmasti liittynyt asiakaspalveluun. Tai sitten olisin ryhtynyt seikkailijaksi ja maailmanmatkaajaksi”, Rantala myhäilee.