Merja Jylhän TOK-matka alkoi myymäläautosta

Merja Jylhä oli 16 – vuotias kun hän aloitti työt Turun Osuuskaupassa. Ennen uraansa TOK:lla hän ehti työskennellä hetken Tarmolassa ja eräällä yksityisellä työnantajalla. Nyt taivalta on takana jo reilut 50 vuotta ja yhtä kertaa lukuun ottamatta Jylhä ei ole katunut päivääkään.

Uran ensimmäinen etappi oli myymäläautossa, joka kiersi seudulla jossa asui paljon kesäasukkaita.

– Pidin hirveästi siitä työstä. Autoin asiakkaita löytämään tavarat auton takatiloista, pakkasin ostokset heille valmiiksi ja ojentelin niitä heille auton etuovesta, muistelee Jylhä.

Vuoden kuluttua Jylhä siirtyi töihin Hannunniityn myymälään, jossa hän työskenteli lihatiskillä.

– Rakensin siellä tiskin aamuisin. Lihat tulivat silloin isoina ruhoina, joten hoidin myös niiden paloittelun ja pilkkomisen. Ohessa hoidin myös maitokaapin ja juurespuolen, Jylhä kertoo.

Hannunniitystä Jylhä siirtyi Nummenmäelle Hakapellonkadun myymälään, jossa hän jatkoi edelleen lihatiskillä.

Jäätelönpyörittäjänä unelmien työpaikassa

Äitiysloma keskeytti hetkellisesti Jylhän työt Hakapellonkadulla. Hän palasi myymälään töihin, kunnes jäi jälleen äitiyslomalle. Loman aikana myymälä oli lopetettu.

– Kun palasin äitiyslomalta sain kaksi vaihtoehtoa, saisin töitä joko Wiklundilta tai Piispanristin Prismasta, koska asuin silloin Ilpoisissa. Valitsin Wiklundin, koska jo lapsena olin haaveillut, että voi kun tuonne pääsisi joskus töihin. Nuorena kävin innoissani tilipäivinä siellä ostoksilla. Mukaan tarttui meikkejä, kenkiä, mitä vain tilistä sai milloinkin irti, Jylhä kertaa.

Wiklundilla hänen oli tarkoitus jatkaa töitä lihatiskillä niin kuin aiemminkin, mutta koska tarjolla ei ollutkaan kuukausipalkkalaisen paikkaa, hän päätyi töihin jäätelöpisteeseen.

– Jäätelöpiste sijaitsi Wiklundin katutasossa. Siellä myytiin irtojäätelöä, pehmiksiä ja karkkia. Pari vuotta siinä meni jäätelöpalloja pyöritellessä, kunnes siirryin kassaosastolle töihin. Jäätelöpisteellä työskennellessä tuntui melkein kuin olisi ollut töissä tavaratalon puolella, koska se piste oli sivussa ruokaosastosta. Siinä oli sukkapiste ja kosmetiikkapuoli ihan vieressä. Jäätelöpiste oli paikallaan melkein siihen asti kun muutettiin Wiklundin alakertaan, Jylhä sanoo.

Se kerta kun kadutti

Vähän ennen kuin Jylhän uran 10-vuotispäivä koitti, hän alkoi miettiä uraansa TOK:lla ja alkoi pohtia uusia uratuulia.

– Soitin silloiselle henkilöstöpäällikölle, Juhani Sirolalle, ja sanoin, että sanon itseni irti kun en jaksa enää työskennellä osuuskaupassa. Minulla oli silloin mahdollisuus päästä töihin Itäisellä Pitkäkadulla sijaitsevaan LSO:n teurastamoon pakkaamaan maksalaatikoita liukuhihnalle. Toinen vaihtoehto oli Eerikinkadulla sijainnut silkkipainonta, koska olin joskus ajatellut uraa myös mainospuolella, kertoo Jylhä.

Kun irtisanomisajankohta lähestyi, Jylhä alkoi tulla toisiin ajatuksiin.

– Kyseenalaistin, että mitä minä menisin jotain maksalaatikoita pakkaamaan tai silkkipainohommia tekemään. Soitin jälleen Juhanille ja pyysin, jos saisin sittenkin jäädä taloon. Hän totesi, että kun en aivan ehtinyt varpaita ulos ovesta edes saada, niin hän unohtaa koko irtisanomiseni. Sen jälkeen en ole päivääkään katunut, Jylhä kertoo nauraen.

”Kuulun jo vähän niin kuin kalustoon”

Tällä hetkellä Jylhä työskentelee Wiklundin kassaosastolla, niin kuin on tehnyt jo vuosien ajan. Wiklundin entinen marketpäällikkö Hanna Lempiäinen on pitkäaikaisin hänen lukuisista urallaan kohtaamistaan esimiehistä. Hänen mielestään työtehtävät ovat olleet vuosien varrella sopivan vaihtelevia ja mielenkiinto työhön on säilynyt. Myös asiakkaat ovat käyneet pitkän työuran aikana tutuiksi.

– Olen ollut nyt 31 vuotta Wiklundilla töissä ja oppinut siinä ajassa tuntemaan asiakkaita. On monia sellaisia asiakkaita, jotka ovat olleet aikoinaan täällä lastenrattaissa ja nyt he tulevat oman perheensä kanssa kassalleni ja saattavat sanoa, että muistavat minut niiltä ajoilta kun he olivat lapsia. Olen siis päässyt näkemään sukupolvien kasvavan, Jylhä hymyilee.

Asiakkaat ja työkaverit pitävät helposti lähestyttävästä ja iloisesta Jylhästä.

– Asiakkailta tulee pieniä lahjoja esimerkiksi jouluisin ja kun olen kertonut, että jään pian eläkkeelle, he ovat sanoneet, etten saa lähteä. Olen vähän kuin osa kalustoa, Jylhä naurahtaa.

Työkaverit ovat vaihdelleet vuosien saatossa. Jylhä kokee sen rikkautena, vaikka osaa työkavereista on jäänyt ikäväkin.

– Koen etuoikeutenani sen, että kun minulla on paljon kokemusvuosia takana, voin jakaa osaamistani ja tietoja eteenpäin. Jos vointini antaa myöten, aion työskennellä täällä vielä ensi vuoteen asti, mikäli minua jaksetaan vielä katsella täällä. 68-vuotiaana pitää viimeistään jäädä eläkkeelle, mutten aio silloinkaan jäädä sohvalle makaamaan. Kotiseudullani Maskussa järjestetään onneksi paljon kaikennäköistä toimintaa ikäihmisille, Jylhä pohtii.

Uraansa aloittelevalle tokkilaiselle Jylhällä on perinteinen, mutta tärkeä neuvo.

– Muistakaa kunnioittaa työnantajaa ja työkavereitanne. Olkaa myös ystävällisiä asiakkaille ja hoitakaa työnne tunnollisesti. Näillä pötkii jo pitkälle.