Lapsena haaveilin isona olevani poliisi tai palomies. En muista mikä siinä oli taustalla, mutta ne olivat sellaisia pienen pojan unelma-ammatteja. Lukion jälkeen minulla oli ajatuksena pyrkiä opiskelemaan Åbo Akademiin, mutta elämä vei toiseen suuntaan. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen laitoin viestiä S-market Wiklund Herkun silloiselle päällikölle, että pääsisikö töihin. Olin ollut siellä aiemmin kesätöissä, joten viesti poiki määräaikaisen työpaikan. Päädyin sitten pitämään opiskeluista yhden välivuoden, joka on nyt venynyt jo viideksi vuodeksi.

Työurani on alkanut vuonna 2013, jolloin tein töitä ravintola-alalla piikkiöläisessä pitopalveluyrityksessä. Tein koko lukioaikani töitä viikonloppuisin kerryttäen työkokemusta. Työskentelin myös pienen pätkän majatalossa.

Ensimmäiset muistoni Turun Osuuskaupasta liittyvät lapsuuteen. Pienestä pojasta oli hienoa päästä käymään kaupassa Piispanristin Prismassa, joka oli iso kauppa. Käytössäni olivat aina omat pikkukärryt, joihin sain kerätä tiettyjä tavaroita. Tetti ja kesätyö olivat ensimmäiset varsinaiset kokemukset työelämästä TOK:ssa. Niiden kautta sain kokemusta kaupan alan tehtävistä ja pääsin tutustumaan ihmisiin. Se oli loistava ponnahduslauta pidemmän työsuhteen aloittamiselle S-market Wiklund Herkussa, kun perusasiat olivat jo tuttuja. Tulimme silloisen esihenkilöni kanssa todella hyvin toimeen ja töihin oli turvallista mennä, kun tiimihenki oli niin hyvä. Pääsin lyhyessä ajaksi osaksi porukkaa. Wiklund oli mielessäni ensimmäinen vaihtoehto, kun lukion jälkeen aloin miettiä, missä haluaisin työskennellä.

Olin Wiklundilla vähän alle kolme vuotta. Opettelin sinä aikana jokaisen osaston työtehtävät ja toimin myös vastuutehtävissä tuuraajana. Wiklundin S-marketista siirryin Pansion S-marketiin. Minut valittiin sinne vastuumyyjäksi ja vastasin siellä periaatteessa koko valikoimasta. Olin siellä nelisen kuukautta, jonka jälkeen siirryin lyhyellä varoitusajalla nykyiseen toimipaikkaani Sale Kaskenkadun kakkoseksi. Hyppäsin tosi nopeasti taas uusiin saappaisiin. Minun tarvitsi nopeasti omaksua uuden toimipaikan toimintatavat silloisen päällikön jäädessä lomalle. Sain loistavan tehoperehdytyksen, jonka jälkeen pyöritin kauppaa kolme viikkoa.

Tein kakkosen hommia reilut puoli vuotta. Joulukuussa 2019 pääsin Lähi25 -valmennukseen, joka on Jollaksen järjestämä lähiesihenkilötyön ammattitutkinto. Siinä opiskelimme johtamistaitoja, mutta myös erilaisia tunnuslukuja. Samoihin aikoihin silloinen päällikkömme siirtyi toiseen toimipaikkaan ja tänne aukesi päällikköpesti. Sain paikan, jota tein ensin määräaikaisesti, mutta erinäisten vaiheiden jälkeen pestistä tuli vakituinen. Olen edennyt toimeeni, kuten päälliköt ennen yleensä etenivät. Tulin ensin töihin ja siitä pikkuhiljaa etenin tähän pisteeseen. Nykyään aika moni etenee toimeen myös esimerkiksi S-Trainee tai S-Päällikkö –valmennusten kautta.

Pienen pojan unelma-ammatteja olivat poliisi ja palomies

Haasteet ovat mielestäni työelämässä parasta. Olen oppinut, ettei yllättäviin tilanteisiin voi mennä sellaisella asenteella, että pelottaa. On tiedostettava, että on otettava homma haltuun. Aiempi kokemus on ollut todella paljon hyödyksi siirtyessäni uusiin tehtäviin. Vähän toimipaikan vaihto tuntuu aina myös haikealta, mutta itsensä kehittäminen on kuitenkin tärkeää. Arjen tekemiseen helposti rutinoituu. Tykkään asettaa itselleni tavoitteita ja vielä ylittää odotuksia.

Mielestäni meillä osuuskaupassa on parhaat henkilöstöedut, joita tulee hyödynnettyä. Ylipäätään ison talon edut ja sen tarjoama turva tuovat varmuutta elämään. Aina on voinut olla varma, että palkka tulee tiettynä päivänä tilille ja että työehtosopimusta noudatetaan. Olemme kaikki täällä samalla viivalla ja se on mielestäni erityisen hienoa. Tasa-arvo toteutuu kaikilla osa-alueilla hyvin. Arki on tehty meille työnteon kannalta aika helpoksi.

Minulla on urani varrelta paljon hyviä muistoja liittyen asiakaskohtaamisiin ja työkavereihin. Päällimmäisenä on jäänyt mieleen se, kun kävin ensimmäisessä haastattelussani, jossa tuleva esihenkilöni sanoi minulle, että ”Tarvitsemme tekijän”. Lupasin olla sellainen ja halusin oppia ja kehittyä. Muistelimme tätä hänen kanssaan viime kesänä ja hän totesi, että oli saanut tekijän. Totesimme, että olimme yhdessä päässeet päämäärään, jota tavoittelimmekin. Nykyisessä toimipaikassani Kaskenkadulla on vakioasiakaskunta, joka tietää minut nimeltä ja joiden kanssa vaihdamme kuulumisia. Se luo tietynlaista yhteisöllisyyttä.

Uraani on työnantajan puolelta aina tuettu. On järjestetty koulutuksia ja olen päässyt perehtymään hyvien mentorien kanssa. Yhteistyö toimii mielestäni Turun Osuuskaupassa hyvin myös yli toimialarajojen. Tästä on hyvä esimerkki se, miten maralta siirtyi koronapandemian alkuvaiheessa lyhyellä varoitusajalla työntekijöitä kaupan puolelle, kun Osuuskauppa teki päätöksen, että ketään ei lomauta. Kokemukseni näistä työntekijöistä olivat todella positiivisia. Minulla on myös kavereita eri toimialoilta TOK:ssa.

Vapaa-ajallani rentoudun frisbeegolfin parissa ja pyrin viettämään mahdollisimman paljon aikaa kavereideni, perheeni ja kummityttöni kanssa. Pääsen irtautumaan hyvin työstä, sillä minulla on tiimi, johon luotan täysin. Ja tiimini luottaa minuun. Koen, että näin pienessä yksikössä tiimin kesken ei voi olla säröjä ja haluan varmistaa, että kaikki tietävät mitä tekevät.

Urallani haluan suunnata koko ajan eteenpäin. Tähän asti urapolullani on ollut aika nopeitakin käänteitä, joten nyt on hyvä hetki vain olla tässä. Pidän kiinni tästä päällikön pestistä ja lähden kriittisesti keskittymään omaan toimintaani ja kehittämään sitä. Toki pidän silmät auki aina uusien haasteiden varalta.

Oppini työelämää varten on se, että älä anna itsellesi lupauksia, joita et voi pitää. Suunnittele itsellesi tavoitteet, jotka voit saavuttaa ja suuntaa niitä kohti. Tämän ajatuksen haluan jakaa myös muille.

Olen maaseudulta kotoisin, ja toivoin aina asuvani kaupungissa, jossa pääsee pyöräilemään asfaltilla – olinhan kyllästynyt hiekkatien kuoppiin ja tuulisiin peltoaukeisiin. Nukkeleikkien myötä toki haaveilin omasta perheestä, ja työssä olin lapsuuteni haaveissa aina ambulanssissa tai kaupassa. Viimeisin onkin toteutunut jo urani varrella.

Ensimmäinen kesätyöni oli mansikkalaatikoiden kokoaminen n. 6-vuotiaana perheemme omalla viljatilalla, jossa tuolloin viljeltiin myös mansikoita. Viralliset kesätyöt ulkopuolisen työnantajan palveluksessa aloitin isosiskoni kanssa 13–14-vuotiaana paikallisessa siivouspalvelussa, ja lisäksi kävimme inventoimassa paikallista rautakauppaa. Työvuoroihin suuntasimme siskoni skootterilla, ja siitä lähtien olin kesät erilaisissa asiakaspalvelu-, siivous- ja ohjaustehtävissä. Jo nuorena omaksuttu ymmärrys työnteon merkityksestä kokemuksen, osaamisen ja rahankäytön näkökulmasta on puhtaasti vanhempieni ansiota.

Lapsena Lotta haaveili olevansa isona töissä ambulanssissa tai kaupassa.

Olin työskennellyt Jyväskylän yliopistossa vietettyjen opiskeluvuosien ajan McDonald’sissa ja K-Citymarketissa, ja 2015 päätin muuttaa opintojen loppusuoralla takaisin kotiseudulle. Pääsin tuolloin kesätöihin Myllyn Prismaan. Myllyn työporukka otti minut erittäin nopeasti ”omakseen” ja kesä oli aivan mahtava Myllyn infopisteessä ja kassaosastolla!

Vietin kesän 2015 Myllyn Prismassa, jonka jälkeen lähdin vaihto-oppilaaksi Berliiniin kasvatustieteen opintojeni ollessa vielä kesken. Vaihto-opiskelun aikana päätin kokeilla onneani harjoittelupaikan osalta nyt jo tutusta Turun Osuuskaupasta, HR-osastolta. Työhaastattelun myötä palasin keväällä 2016 Turkuun ja takaisin TOK:n riveihin. Sain HR-harjoittelun lisäksi jatkaa kevään ja kesän jälleen Myllyssä ja toimia myös uusien työntekijöiden perehdyttäjänä, mutta loppukesä kuluikin jo pitkälti konttorilla uuden Elli-työvuorosuunnittelujärjestelmän käyttöönotossa ja koulutuksissa. Sen myötä jäin HR-asiantuntijan tehtäviin Turun Osuuskauppaan.

Neljän vuoden ajan toimin HR-tiimissä vastaten pääsääntöisesti rekrytoinnista ja perehdytyksestä sekä niihin liittyvistä kehitysprojekteista. Lisäksi opin koko HR-työn perustan työsuhteen elinkaareen liittyvissä eri tehtävissä. Pääsin suunnittelemaan ja toteuttamaan keskitetyn rekrytoinnin ja perehdytyksen toimintamalleja, ja olin ottamassa käyttöön muun muassa ryhmähaastattelut, speed dating-pikahaastattelut sekä marketkaupan keskitetyt perehdytyspäivät. Olen todella ylpeä siitä, mitä kaikkea saimme tuolloin tiimissä aikaseksi! Työ oli mahtavaa, ja työkaverit vielä mahtavampia!

Alkuvuodesta 2020 sain mahdollisuuden siirtyä Jollaksen riveihin vahvemmin HRD-työn, osaamisen kehittämisen ja oppimisen pariin. Valitsin tarttua tilaisuuteen, olenhan koulutukseltani aikuisopettaja ja katselen maailmaa usein oppimisen silmin. Ja täällä olen edelleen, pedagogisena asiantuntijana ja valmentajana, tekemässä nyt oppimisen hankkeita koko S-ryhmän ja kaikkien osuuskauppojen hyväksi.

Työ Turun Osuuskaupassa antoi minulle valtavasti kokemusta ja osaamista, mahtavia tyyppejä sekä potkun urallani eteenpäin. Osuuskauppa opettaa ymmärtämää ison talon tapoja, toimintakulttuuria ja mahdollisuuksia. Työnantajan vakaus ja turvallisuus ovat merkityksellisiä työn mielekkyyden kannalta. Kokemus asiakaspalvelusta on eduksi jokaisessa työssä.

Turun Osuuskaupan HR-osasto oli paras paikka nuorelle valmistuneelle sen aidon, kannustavan ilmapiirin vuoksi. Sain isoja haasteita, luottamusta ja tukea sekä kehityin ammatillisesti eteenpäin. Olin TOK:sta lähtiessäni osaavampi kuin sinne tullessa, ja tämä on mielestäni hyvän työpaikan edellytys.

Minulla on paljon hyviä muistoja työuraltani. Myllyn infopisteessä oli todella hauskaa aina! Työpäivät ennen juhlapäiviä olivat kiireisimpiä ja ehdottomasti hauskimpia – olimme isolla porukalla töissä ja tunnelma parani vauhdin myötä! Jokaisen tiimin kanssa syntyy omia sisäpiirijuttuja, joita nauretaan vedet silmissä, näin myös Myllyssä ja HR-osastolla.

S-ryhmässä on aina kavereita! Ässä-verkosto on suuri ja ymmärrämme toisiamme ja toistemme arkea vahvuuksineen ja kehityskohteineen tehtävästä riippumatta todella hyvin. Lisäksi S-ryhmässä on erisuuntaisia mahdollisuuksia urapolun rakentamiselle – on paljon itsestä kiinni, mihin suuntaan polkuaan haluaa rakentaa.

Yksi suurimmista haasteista urallani on ollut se, kun pääsin HR-asiantuntijan tehtäviin nuorena, ja työ pitää sisällään usein vaikeidenkin päätösten tekemistä – onhan kyse ihmisistä. Muistan ensimmäiset työtehtäväni esimerkiksi yhteistoimintaneuvottelujen osalta, jotka silloin tuntuivat 23-vuotiaalle todella haastavilta.

Koen helpoksi sopeutumisen eri työtehtäviin ja tiimeihin, ja olen saanut työskennellä aina itseäni viisaammassa ja kokeneemmassa seurassa, josta olen todella kiitollinen. Työtehtäväni ovat sisältäneet paljonkin esiintymistilanteita, jotka pääosin ovat olleet ilmapiiriltään kannustavia. Silti edelleen huomaan pohtivani usein sitä, otetaanko minut asiantuntijana vakavasti.

Haluan kehittyä ja oppia jatkuvasti lisää, oli työ mitä tahansa. Työelämäoppimiseen ja valmentamiseen liittyvät tehtävät ovat itselleni tällä hetkellä mieluisia, ja haluan toimia ihmisten lisäksi lähellä bisnestä – ymmärtää liiketoiminnan lainalaisuuksia. Olen isojen kokonaisuuksien, uusien ideoiden ja toimintamallien sekä kaikenlaisen kehittämistyön fani, ja parhaat työtehtävät sisältävätkin aina out of the box-ajattelua. Se on minun juttuni.

Minulla on iso ystäväpiiri ja läheinen perhe. Olen harjoitellut golfaamaan, liikun ja ulkoilen päivittäin ja pyrin aina lähtemään pois kotoa lomalla, jotta palautuminen lähtee liikkeelle. Hauskanpito ja erityisesti festarit kuuluvat omiin suosikkeihini osana palautumista!

Rakastan rohkeita kokeiluja ja heittäytymistä, joten työtehtävissäni olen hyödyntänyt ohjetta ”Mieluummin saa anteeksi kuin luvan.” Useimmiten lupakin on kokeilun jälkeen saatu. Toisaalta hyvä oppi työelämässä on ollut se, että siellä pärjää parhaiten ihan omana itsenään

Haaveilin lentäjän urasta, kun olin pieni, mutta kun opiskelupaikkaa piti peruskoulun jälkeen alkaa tosissaan miettiä, kiinnostuin ruoanlaitosta ja halusin kokiksi. Ravintolakoulussa keittiöopettajani tosin totesi minulle, että tämä ei ehkä ole se ”sun juttu”. Osaan kyllä tehdä ruokaa, mutta siinä vaiheessa, kun tarvitsi tehdä kiireessä useita annoksia, se ei sitten ihan toiminutkaan. Niinpä lähdin opiskelemaan esihenkilöksi ja valmistuin hotelli- ja ravintola-alan esihenkilöksi.

Ensimmäinen työpaikkani oli peltohommissa sokerijuurikaspellolla. Varsinainen työurani alkoi Lenmillillä, jossa pakkasin viininvalmistusvälineitä yhden kesän. Tein töitä nuoruudessani myös lehdenjakajana. 17-vuotiaana opiskelin ravintolakoulussa ja olin kesätöissä hotelli Ikituurissa kokousisäntänä. Ikituuri sijaitsi nykyisen Caribian paikalla. Järjestin tilat kokousmuotoon ja toimin isommissa tilaisuuksissa äänimiehenä. Tuon kesätyön jälkeen siirryin hotellin ravintolaan töihin ja työskentelin siellä opiskelujen ohella kolmisen vuotta.

Valmistuttuani tein kesän töitä Naantalin ravintoloissa. Armeijan jälkeen sain ensimmäisen vakituisen työpaikan pizzeria Denniksestä. Viihdyin Denniksessä seitsemän vuotta ja sitten kuulin tuttavan kautta, että Myllyä oltiin avaamassa ja hain sinne ravintolamaailmaan töihin. Työurani osuuskaupassa alkoi siis noin 20 vuotta sitten tarjoilijan hommissa Ricossa.

Pieni Saro haaveili lentäjän urasta. Kuva lauttamatkalta papan mökille.

Tein Myllyssä tarjoilijan hommia noin vuoden, jonka jälkeen minulta kysyttiin, haluaisinko osallistua Jollaksen vuoropäällikkövalmennukseen. Valmennuksen jälkeen pääsinkin heti kesäksi Samppalinnaan tekemään ensimmäistä päällikköpestiäni. Sen jälkeen olin päällikkönä ravintola Teinissä, josta siirryin hetkeksi takaisin Myllyyn, ja sieltä taas kesäksi Samppalinnaan. Kun Rosson päällikön paikka aukesi Kultatalossa kauppatorin laidalla, päädyin hakemaan sitä. Siellä olinkin sitten pidempään. Kun Kultataloon tuli remontti, Rosso joutui siirtymään sieltä pois. Muutimme samaan kiinteistöön Amarillon ja Coffee Housen kanssa. Siinä toimimme pari vuotta, kunnes sitä kulmaa alettiin ajaa alas. Toimin tuona aikana Rosson lisäksi myös Amarillon ja Coffee Housen päällikkönä puolisen vuotta.

Tätä seurasi alan vaihdos ja siirryin töihin liikennemyymälään ABC Auraan. ABC:llä työskentelin parisen vuotta, josta palasin takaisin Myllyyn ravintolapäälliköksi. Myllyä seurasi jälleen alan vaihdos, kun pääsin Turun Osuuskaupan HR -osastolle palvelupäälliköksi. Niissä hommissa toimin puolisentoista vuotta ja nyt olen resurssitiimissä palvelupäällikkönä.

Kun ravintolakoulussa hain esimieslinjalle, unelmani oli toimia ravintolapäällikkönä. Saavutin tämän unelman ja sainkin tehdä monipuolisesti töitä sen parissa. Olihan se antoisaa, mutta koska haaveita täytyy olla, aloin miettiä, että mitä haluaisin tehdä seuraavaksi. Mietin, miten saisin jatkojalostettua oppeja, joita olin saanut päällikköhommista. HR-ala oli yksi vaihtoehto, koska siellä käsitellään paljon eri järjestelmiä ja olen aina tykännyt uuden opettelusta ja erilaisten systeemien käytöstä. Tietysti myös työsopimuksiin liittyvät asiat ja rekrytointi olivat tulleet tutuiksi ja niitäkin käsitellään HR:ssä.

Pienenä taka-ajatuksena uran vaihdossa oli myös se, että halusin nähdä asioita hieman toiselta kantilta. HR:ssä toimitaan myös päälliköiden tukena ja jo ravintolapäällikkökaartissamme olin ollut se, joka toimi muiden päälliköiden apuna, joten sekin rooli oli minulle luonteva. Kaiken tämän pohjalta, kun sopiva työpaikka tuli tarjolle, päädyin hakemaan sitä. Paikassa yhdistyivät HR-osio ja Pooli-järjestelmän kehittäminen, eli puhdas esihenkilötyö sekä uuden rakentaminen. Myös tuleva kollega oli jo tuttu, joten siinä loksahti monta eri palasta paikoilleen. Nykyisessä  työtehtävässäni keskityn enemmän päivittäisten resurssitarpeiden paikkaamiseen.

Minulla on urani varrelta paljon erityisiä muistoja. Ensimmäinen syksy Myllyssä on jäänyt mieleen. Se oli myynnillisesti todella hurjaa, eikä kukaan ollut oikein osannut kuvitellakaan millainen menestys siitä tulisi. Kauppakeskuksen ensimmäiset pikkujoulut ovat jääneet myös mieleen. Esihenkilöroolissa mieleen on jäänyt se aika, kun Amarillo, Rosso ja Coffee House suljettiin ja tarvitsi toimia surutyötä tekevien työntekijöiden tukena. Tämä on ollut urani emotionaalisesti suurin haaste.  Koin onnistuneeni, kun saimme hankalan tilanteen hoidettua yhdessä. Jokainen löysi itsensä sen jälkeen jostain toisesta yksiköstä ja irtisanomisilta vältyttiin. Olen esihenkilönä ymmärtäväinen ja kuuntelen muita. Pystyn myös samaistumaan toisen tunteisiin, mutta ohjaan silti tiettyjä tavoitteita kohti.

Olen toiminut TOK:ssa monissa tehtävissä ja osittain se johtuu siitä, että olen aina ilmaissut haluni tehdä uutta. Olen ollut myös sen verran sinnikäs, että minut on muistettu, kun paikkoja on tullut auki ja on ollut tarvetta tekijälle. Kaipaan uusia haasteita tasaisin väliajoin.

Koen, että isossa organisaatiossa työskentelyssä on paljon enemmän mahdollisuuksia, kuin pienessä organisaatiossa. Olen päässyt mukaan erilaisiin pilottihankkeisiin, esim. uudet kassajärjestelmät ja viimeisimmässä tehtävässäni kehittäessäni poolitoimintaa, olen päässyt oikeasti luomaan jotain uutta ja olemaan hyödyksi isolla mittakaavalla. Olen kiitollinen siitä, miten paljon eri asioita olen saanut tehdä.

Tokkilaisuudessa parasta on yhteishenki, joka vallitsee joka paikassa. Vaikka olenkin vaihtanut toimipaikkaa ja työyhteisöä usein, aina on ollut sellainen tunne, että olemme yhtä isoa porukkaa. Olen oppinut työelämästä sen, että synkimmänkin myrskyn keskellä saattaa hyvinkin lyhyen ajan jälkeen paistaa taas aurinko. Jos välillä tuntuu, ettei mistään tule mitään, pian tuleekin joku pieni oivallus ja sitten kaikki onkin taas hyvin. Täytyy muistaa, että kolikolla on aina kaksi puolta, jotka taistelevat keskenään, muutosvastarinta ja toisaalta halu muutokselle. Paljon on asenteesta kiinni. Korostan itse aina rekrytointitilanteessa sitä, että jos on intoa ja halua, niin on mahdollisuuksia vaikka mihin.

Lapsena minulla oli useampia haaveammatteja. Niitä perinteisiä, kuorma-auton tai kaivinkoneen kuljettaja, lentäjä, ehkä pisimpään kesti merikapteeni.

Ensimmäinen oikea kesätyöni oli Aurialla Medi-Heli -tukipakettien puhelinmyynnissä. Lukion jälkeen mietin opettajan uraa ja työskentelinkin kouluavustajana kaverin kanssa Ihalan ala-asteella, jota itsekin aikanani kävin. Kaverista tuli opettaja, mutta itse en koskaan hakenut alalle, vaan kaupallisemmat opinnot veivät mukanaan Turun kauppakorkeakouluun. Opiskelijana sain kesätöitä Turun Osuuskaupasta ja samalla matkalla edelleen S-ryhmän leivissä ollaan. Aloitin Tampereentien Prismassa kassa- ja päivittäistavaraosastoilla ja siitä alkaen aloin olla kesät ja opintojen ohessa 1-2 vuoroa viikossa Prismassa. Kun valmistuin Turun kauppakorkeakoulusta, oli edessä päätös, mitä seuraavaksi. Esille nousi mahdollisuus jatkaa TOK:ssa ja lähteä päällikköpolulle. Tartuin tilaisuuteen ja nykyiseen tehtävään asti se valinta on vienyt.

Kävin esihenkilövalmennuksen Jollaksessa ja sen jälkeen lähdin ikään kuin toimipaikkakiertueelle. Olin ensin töissä Sauvon S-marketissa yhden kesäkauden tuoteryhmävastaavana ja ensimmäinen esihenkilöpaikka tuli vastaan samana syksynä Sale Lausteella, jossa viihdyin puolisentoista vuotta. Sen jälkeen toimin marketpäällikkönä vajaan vuoden S-market Halisissa, sitten muutaman kuukauden Sale Humalistonkadulla, josta siirryin vetämään Paraisten S-marketia. Paraisilla meni äkkiä seuraavat puolitoista vuotta ja sieltä tulin valituksi Myllyn Prismaan myyntipäälliköksi päivittäistavaraosastolle, jossa vierähti seitsemän antoisaa vuotta, joiden jälkeen oli vuorossa kaksi vuotta myyntipäällikkönä Prisma Piispanristillä, jossa pääsin ensi kertaa mukaan avaamaan kokonaan uutta yksikköä.

Prismassa olen siis viihtynyt suurimman osan työurasta, mutta kierrokset muissa ketjuissa ovat olleet myös hyvin silmiä avaavia. Nykyisen toimenkuvani kannalta on hyvä, että eri market-ketjujen arki on tuttua. Jokainen on kuitenkin omanlaisensa maailma.

Nykyisin työskentelen SOK:lla, Marketkaupan ketjuohjauksen myymälätoiminnot-tiimissä, jossa kehitetään ja mallinnetaan myymäläprosesseja, työkäytäntöjä sekä niitä tukevia työkaluja toimeenpantavaksi yhdessä alueosuuskauppojen kanssa. Tiimissämme on 7 kehityspäällikköä. Jokaisella on omat vastuualueensa, mutta teemme ja sparrailemme toki paljon myös yhdessä asioita. Työpöydälläni on tällä hetkellä mm. laadun kolmiloikka ja siihen liittyvä raportointi ja viestiminen sekä marketkaupan mystery shopping .

Olen jo ehtinyt olla mukana mm. suunnittelemassa ruoan verkkokauppaan liittyviä valmennuksia ja parhaillaan jatketaan myymälätyön tärkeän työkalun eli Kamu-käsipäätteen toiminnallisuuksien kehitystyötä. Luonnollisesti on erittäin hyödyllistä, että olen kokenut erilaisten ja eri kokoisten myymälöiden arkea. Isojen työryhmien vetäjänä olen nähnyt monipuolisesti, miten ihmiset erilaisia järjestelmiä ja työvälineitä käyttävät ja mistä haasteet esimerkiksi juuri uusien järjestelmien käyttöönotossa käyttäjänäkökulmasta johtuvat. Pitkän myymälätyökokemuksen ansiosta monia perusasioita ei tarvitse erikseen selvittää ja toisaalta on helpompaa kysyä kentältä ja asiantuntijoilta kehittämistyön tueksi niitä oikeita kysymyksiä.

Minulla on esihenkilönä ollut joka yksikössä erinomainen työryhmä ja toisaalta esihenkilöporukka TOK:lla on sen verran tiivis, että vaikkei välttämättä edes kuukausittain olla tekemisissä, on kuitenkin aina mahdollista kysyä ongelmien sattuessa kollegoilta tukea ja sparria. Se on hieno vahvuus yritykselle.

Päällikön roolissa sitä on aina tullut sitouduttua hyvin tiiviisti omaan yksikköön ja ehkä vaikeinta on aina ollut jättää ”oma” vanha tiimi, mutta toisaalta terve kunnianhimoni on vienyt minua eteenpäin ja olen aina kyllä nauttinut uusista haasteista.

Opiskeluaikoina minuun teki suuren vaikutuksen SOK:n silloisen pääjohtajan Kari Neilimon haastattelu. Hän puhui vahvasti ihmiskasvoisesta kapitalismista, se kolahti omaan arvomaailmaan ja S-ryhmä yrityksenä alkoi kiinnostaa kesätöitä pidemmällekin. Lisäksi S-ryhmän ympäri maailmaa vaikuttava vastuullisuustyö on minusta hienoa ja siinä olen kuulevinani yhä Neilimon aikojen viestin. S-ryhmän hieno arvopohja on yksi niistä syistä, miksi olen pysynyt pitkään ja olen edelleenkin hyvin sitoutunut ässäläinen.

Ennen muuta aina on ollut jotain uutta haastetta tarjolla ja on ollut onni saada työskennellä yksiköissä, joissa on oikeasti kiva tehdä töitä. Pidän myös siitä, miten monipuolinen yritys S-ryhmä on. On vähittäiskauppaa, käyttötavarakauppaa, Sokos, ravintoloita, hotelleita ja pankkeja. Ryhmä alueosuuskauppoja on niin monessa mukana vaikuttamassa kaikkialla Suomessa ja talona tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia kehittyä. S-ryhmän julkisuuskuva on myös mielestäni kehittynyt viime aikoina positiivisesti, sillä asioista on alettu viestimään oikealla tavalla. Esimerkiksi asiakasomistajuudesta viestitään nykyään ymmärrettävästi ja lisäksi vastuullisuusviestintään panostaminen näkyy ja kuuluu.

Olen kokenut urallani sekä hienoja onnistumisia että kohdannut opettavaisia haasteita. Piispanristin Prisma valittiin vuonna 2020 TOK:n vuoden yksiköksi ja se tuntui erityisen hienolta, koska itselle tämä kunnia olla mukana palkitussa yksikössä oli ensimmäinen kerta ja tuli niin sanotusti aivan TOK-uran kalkkiviivoilla!

Suurin haaste urallani oli ehkä Myllyn Prisman remontin jälkeiset ajat, jolloin mm. ruoan verkkokaupan avauksen ja muiden muutosten myötä toimin lopulta yli 90 henkilölle suorana esihenkilönä, mikä asetti oman ajankäytön suunnittelun osalta riman aiempaa korkeammalle. Mielestäni jokainen työntekijä ansaitsee runsaasti palautetta työstään ja sen varmistaminen rajallisessa ajassa ei ollut aina helppoa. Myllyn huippuporukan kanssa työskentely antoi vastavuoroisesti kyllä paljon ja isokin laiva toimi lopulta hienosti. Olimme mm. eteenpäin siirtyessäni Suomen Prismoista kolmansia asiakastyytyväisyydellä mitattuna ja se oli hieno palkinto koko Prisman jengin työlle.

Nykyinen toimenkuvani tuntuu pitkän esihenkilövaiheen jälkeen juuri oikealta muutokselta ja itsessään varsinaiselta unelmaduunilta. Pääsen mukaan näkemään, vaikuttamaan ja kehittämään isompaa kokonaisuutta sekä tukemaan myymälöiden arkea.

Työntekoa tasapainotan harrastuksilla, joihin kuuluu golfia, kuntosalia ja salibandya, kesäisin pyöräily kiinnostaa yhä vain enemmän. Lähinnä omaksi riemukseni harrastan myös luovaa kirjoittamista. Olen lisäksi mukana kotikuntani kunnallispolitiikassa ja aktiivisena omistajana myös TOK:n edustajistossakin varajäsenenä.

Pikku Jarno haaveili olevansa isona merikapteeni.