Ravintola-ala on houkuttanut minua hyvin aikaisesta vaiheesta, ala-asteen loppumetreiltä asti. En tiedä mistä haave tulla kokiksi sai alkunsa. Perheessä on toki aina tehty paljon ruokaa ja olen saanut olla siinä nuoresta asti mukana. Yläasteella, kun kotitalouden opinnot tulivat mukaan kuvioihin, vahvisti se omaa näkemystäni urahaaveista. Välillä on tuntunut, että on vähän liiankin rajoittuneesti ollut tämä yksi päämäärä, jota kohti pyrkiä. Opiskellessani venäjää, oli minulla mahdollisuus päästä työskentelemään venäjän kaupan parissa, mutta tilaisuus jäi käyttämättä. Olisihan se voinut olla hieno kokemus, mutta olen sitä mieltä, että katuminen on turhaa. Olin kuitenkin päättänyt tähdätä kokiksi.

Olen tehnyt töitä 14-vuotiaasta asti. Kaikki nuoruuden kesät tuli vietettyä Maskussa ravintola Kiisan-Pirtin keittiössä. Tein siellä kaikkea alkaen hanttihommista ns. oikeisiin töihin. Lukion jälkeen hain opiskelemaan ravintolakouluun. Ajalta on kultaisia muistoja siitä, kun muutettiin Ikituurista uuteen uljaaseen Datacityyn. Siellä pääsin myös näkemään ja kokemaan alan koulutuksen muutoksen, kun kokkailimme uudessa ympäristössä, Suomen hienoimmissa opetuskeittiöissä. Myöhemmin työurallani suoritin vielä muutamia keittiömestarin toimenkuvaan liittyviä kursseja. Myös sali- ja baarityöstä on kertynyt kokemusta. Oikeastaan koko ravintolapuoli tuli uran alkuvaiheessa tutuksi.

Ensimmäinen muistoni Turun Osuuskaupasta liittyy lapsuuteen. Olin isovanhemmillani usein hoidossa Nummenpakassa Turussa. Nummenpakan osuuskaupasta on haettu ensimmäiset karkit ja muut herkut. Kun omaa taskurahaa alkoi kertyä, muistan käyneeni ostamassa Maskun osuuskaupan myymälästä usein korvapuusteja. Osuuskauppa on siis nuoresta asti ollut mukana elämässä asiointipaikkana. Siihen aikaan lähes joka kylässä oli osuuskauppa.

TOK:lle olen tullut Myllyn Prisman avauksen aikaan, joten 20 vuotta tokkilaisena tuli viime syksynä täyteen. Siihen asti olin tehnyt töitä ravintola-alalla mm. Suomalaisella Pohjalla, josta sain kattavat opit gastronomiaan, alan huippuammattilaisilta. Sveitsiläiseen ruokakulttuuriin pääsin tutustumaan, kun toimin Blankon paikalla toimineen sveitsiläisen ravintolan keittiömestarina. Olen myös pyörittänyt omaa ravintolaa sekä catering businessia. Sattuma toi minut kuitenkin Myllyn Prismaan ja ala vaihtui kaupanalaan.

Kaupan puolelta ensimmäinen työpaikka oli Kupittaalle valmistuneessa Sestossa, jossa kaivattiin käynnistäjää kahvilalle ja paistopisteelle. Siitä sain vähän erilaista kokemusta, joka alkoikin viedä mukanaan. Silloinen Seston päällikkö valittiin Myllyn Prismaan pt-päälliköksi ja minä seurasin mukana. Alkuun työskentelin Myllyssä HeVi-osastolla myyjänä, josta siirryin tuoteryhmävastaavaksi muutamalle eri osastolle, mm. HeVi- ja leipäosastoille. Varsinaiseen kaupanalan esihenkilötyöhön perehtyminen alkoi, kun pääsin päivittäistavaraosaston päällikön kakkoseksi sekä myös tekemään varsinaista pt-päällikön työtä.

Yksi mieleen jäänyt hauska muisto liittyy aikoihin, kun Myllyn Prismaa laajennettiin ja laajennuksen jälkeisen uusavauksen tarjouksena meillä oli erä Pandan konvehtirasioita eurolla. Niitä rasioita saapui meille edellisenä yönä muiden tarjoustuotteiden ohella satoja lavoja ja kun ovet avauspäivänä avattiin, ryntäsi kauppaan tuhansia ihmisiä poimimaan oman rasiansa. Tilanne muuttui jo melkein kaoottiseksi, kun ihmiset pääsivät rasioita hamstraamaan. Se ihmisvyöry oli ihan uskomaton. Kymmenen vuotta tuli Myllyssä työskenneltyä. Lähdin, kun S-ryhmässä otettiin käyttöön uusi tilausjärjestelmä ja TOK valitsi pari tilausvastaava -nimikkeellä toimivaa henkilöä hoitamaan siihen liittyvää perehdytystä. Olin toinen heistä.

Siirryin tilausvastaavan roolissa tekemään töitä osuuskaupan konttorille. Tilausvastaavat kouluttivat yksiköitä uusiin tilausjärjestelmiin. Myös myymäläkuntoisuuteen ja saatavuuteen/hävikkiin alettiin kiinnittää jo silloin eri tavalla huomiota. Sitä hommaa tuli tehtyä lähemmäs puolitoista vuotta, kunnes tarjoutui paikka palata Prisma-maailmaan. Piispanristin Prismaan kaivattiin pt-osastolle myyntipäällikköä ja hetken mairiteltuaan he saivat kelkkani kääntymään taas siihen suuntaan. Lähdin hommaan tosi mielenkiinnolla. Koin, että sain arvostusta ja minuun uskottiin. Muutama vuosi siellä sitten vierähti, jonka aikana olin myös vajaan vuoden ajan Tampereentien Prisman pt-päällikkönä, projektiluontoisen homman parissa. Siitä siirryin sitten nykyiseen toimipaikkaani Itäharjun Prismaan, jossa on tullut myös täyteen jo useampi vuosi.

 

Petri on nuoresta asti haaveillut urasta ravintola-alalla

Olen jo pienestä oppinut toimimaan sosiaalisesti. Olen ollut esimerkiksi leirinvetäjänä sekä urheilukoulujen ohjaajana useiden vuosien ajan, joten olen tottunut toimimaan nuorten ja isojen joukkojen kanssa. Esihenkilönä olen päässyt hyödyntämään tätä taustaa työskennellessäni isojen ryhmien kanssa. Osaan ottaa ihmisten erilaisuuden huomioon ja auttaa heitä löytämään omat vahvuutensa, joita pääsee myös mahdollisuuksien mukaan hyödyntämään työtehtävissä. Olen myös isojen linjojen mies, osaan huomioida monta asiaa kerralla, mikä on tärkeää erityisesti isoissa yksiköissä työskennellessä. Kun ihmisiä on paljon, pitää pystyä tekemään tarvittavia päätöksiä itsenäisesti ja kokonaiskuvan hahmottaminen on tärkeää.

Avoimuus ja rohkeus kohdata ihmisiä ovat asiakaspalvelun perusteita. Asiakas täytyy huomioida kokonaisvaltaisesti. On tärkeää ottaa hänen asiansa vakavasti, vaikka asiakkaalla olisi huonompikin päivä. Arjen kaikki tilanteet tulisi miettiä asiakaslähtöisesti. Kun asiakas kokee, että häntä on kohdeltu väärin, on tärkeää kuunnella häntä. Virheet tulee myöntää ja hyvittää asiakkaalle. Rehellinen anteeksipyyntö vie jo pitkälle.

Toimenkuvaani pt-päällikkönä kuuluu varmistaa yksikkömme kaupallisuus. On myös tärkeää huolehtia siitä, että työntekijöitä on oikea määrä oikeissa paikoissa ja tehtävissä. Konkretian kautta ajateltuna toimenkuvani on käsillä olevasta työvuorosta huolehtimista, työtyytyväisyydestä huolehtimista ja kaikennäköisiä henkilöstöhallinnollisia tehtäviä. Myös kiinteistöstä ja kaupasta huolehtiminen ovat osa työtäni. Henkilökunnan osaamisen ylläpitäminen on myös vastuullani ja yhdessä tukitoimintojemme kanssa huolehdimmekin siitä esimerkiksi erilaisin koulutuksin. Rekrytointi on yksi haastavimpia puolia työssäni. On löydettävä helmet satojen hakijoiden joukosta. Näiden persoonien työnkehitystä on hienoa päästä seuraamaan. Joskus, kun on aikaa, teen myös hyllytyshommia. Ne ovat hyvää vastapainoa muille työtehtävilleni.

Olen kokenut saaneeni urallani arvostusta ja koen, että omalla tekemisellä pystyy suuresti vaikuttamaan urakehitykseen. Osuuskaupassa uskotaan ihmisiin ja kasvutarinoihin. Ei tuijotella niin paljon papereita, vaan enemmän seurataan sitä, miten suoriudut tehtävistäsi ja kuinka kunnianhimoinen olet. Mielestäni jokaisella on aikamoiset mahdollisuudet vaikuttaa omaan uraansa verrattuna moneen muuhun työpaikkaan. Se on yksi asioista, joita nykyisessä työnantajassani arvostan.

Yksi kohokohdista urallani oli viime vuonna, kun minulle myönnettiin ammattikeittiöpuolen Chaîne des Rôtisseurs -käädyt. Koin, että siinä ympyrä sulkeutui urani alkuajoista tähän päivään. Vaikken enää ole tekemässä ruokaa, olen edelleen myymäläpuolella tuomassa ideoitani esille ja siinä mielessä kehittämässä ruokakulttuuria. Koen, että tuo oli hieno arvostuksen osoitus.

Olen siinä mielessä harvinaislaatuinen, etten katso kovin pitkälle tulevaan, vaan olen halunnut keskittyä tekemään sen hetkisen työn aina niin hyvin kuin mahdollista ja kehittymään siinä. Tulevaisuus tuo aina jotain tullessaan ja niitä asioita mietitään, kun niiden aika on. Olen elämässäni pyrkinyt keskittymään aina tähän hetkeen. Tärkein oppi, minkä olen työelämässä oivaltanut, on se, että kun teet parhaasi se riittää. Sen tietää siitä, että voit töiden jälkeen lähteä tyytyväisenä kotiin tiedostaen, että teit sen mihin pystyt. Toinen asia on, että jos haluat kehittyä urallasi, kannattaa se tuoda esille.

Vapaa-aikanani olen innokas golfaaja. Vietän sen parissa kaiken vapaa-ajan huhtikuusta lokakuuhun. Vaimoni pelaa myös, joten se on yhteinen harrastuksemme. Golf on laji, jossa työasiat on helppo jättää taka-alalle, koska pelatessa on pakko keskittyä täysillä siihen mitä on tekemässä. Se on myös loistavaa ajanvietettä luonnossa mukavien ihmisten kanssa.

Pienenä haaveilin lentoemännän ammatista. Siinä kiehtoi ajatus maailmalle pääsemisestä ja lentoemännät olivat pienestä tytöstä myös kovin kauniisti pukeutuneita. Kun aloin tosissani pohtia uravalintaa, minulle oli jo varhaisessa vaiheessa selvää, miltä alalta haluan löytää itseni isona. Tiesin, että joku palvelualan työ se olisi ja nimenomaan ravintolapuolella.

Aloitin työurani ja samalla osuuskauppaurani silloisessa Limingan Osuuskaupassa 14-vuotiaana kesätöissä Shell-huoltoasemalla. Siellä oli myynnissä aamupuuroa markan hintaan ja ensimmäisenä aamuna, jolloin työskentelin yksin jännitin, miten saan aikaiseksi puuroa, jota kehtaa laittaa asiakkaille esille. Hyvin se lopulta sujui. Shellillä vierähti neljä kesää ja 17-vuotiaana pääsin töihin tarjoilijaksi Limingan Osuuskaupan paikalliseen ravintolaan Hannu Krankkaan.

Opiskelin Rovaniemen hotelli- ja ravintolaoppilaitoksessa hotelli- ja ravintolaesimiehen ammattitutkinnon ja opiskeluaikanani työskentelin sekä Limingan Osuuskaupassa että Osuuskauppa Arinassa. Opintoihin kuului kaksi pidempää harjoittelujaksoa, jotka molemmat suoritin osuuskaupalle. Valmistuttuani muutin Helsinkiin, jossa työskentelin ensin puoli vuotta HOK-Elannolla. 1997 avattiin uudistettu Sokos Hotel Helsinki. Oli hienoa päästä osaksi täysin uutta työyhteisöä. Muistan edelleenkin avausvalmennuksen tunnelman, yhteenkuuluvuuden tunteen henkilöstön keskuudessa ja sen fiiliksen, kun ensimmäiset asiakkaat toivotettiin tervetulleeksi uusittuun hotelliin. Samalla hetkellä porattiin kiinni keittiön antoluukun viimeisiä ruuveja.

Hesarilla pääsin vastuullisempiin työtehtäviin ja työskentelemään useammalla osastolla esihenkilötehtävissä. Samoin myös Sokos Hotel Vaakunassa, jonne siirryin ravintola 10th Floorin apulaisravintolapäälliköksi. Hotellin kymmenennessä kerroksessa toimi neljä eri ravintolakonseptia terasseineen sekä tilausravintola ja katutasossa Memphis ravintola. Lisäksi hotellissa toimi hotellin ja sen ravintoloiden oma myyntipalvelu. Oli hienoja oppivuosia päästä työskentelemään täysin erilaisissa konsepteissa, saman katon alla. Samanaikaisesti suoritin Haaga Heliassa restonomi-tutkinnon.

Sitten tapasin tulevan puolisoni, jonka myötä muutto Turkuun tuli ajankohtaiseksi. Muuton myötä siirryin osuuskaupasta yksityiselle puolelle ravintolapäälliköksi Viikinkiravintola Haraldiin. Viihdyin Haraldissa useamman vuoden ja tänä aikana saimme myös perheenlisäystä.

Elämä kuljetti perheemme Ouluun, jossa työskentelin perhevapaiden jälkeen yliopistomaailmassa UniRestalla, Oulun yliopiston pääravintolassa ravintolapäällikkönä. Kun palasimme kolmen vuoden kuluttua Turkuun, palasin myös takaisin työhön S-ryhmään.

Pieni Ami haaveili lentoemännän ammatista.

2010 syksyllä aloitin Radisson Blu Marina Palacessa M&E-osastolla, josta siirryin vuodenvaihteessa silloisen Sokos Hotel Seurahuoneen ravintolapäälliköksi. Minut otettiin Seurahuoneella lämpimästi vastaan ja perehdytys hoidettiin todella hyvin. Hotellipäällikkö ja koko työporukka olivat aivan mahtavia. Työskentelin Seurahuoneella noin puolitoista vuotta, kunnes Turun Osuuskaupan HR-osastolle tuli avoimeksi määräaikainen HR-asiantuntijan paikka. Päätin hakea ja sainkin paikan.

Toimin HR-asiantuntijana reilun vuoden ajan, vastuualueenani rekrytointi. Tehtävän määräajan päätyttyä hain avautunutta liikennemyymäläpäällikön paikkaa ABC Tammisillasta. Tammisillassa pääsin sukeltamaan itselleni täysin uuteen toimintaympäristöön, market-toimintaan.

Ehdin työskennellä ABC:llä noin vuoden, kun sain kutsun tapaamiseen toimialajohtajan kanssa. Menin  tapaamiseen jännittynein mielin ja pohdin, mistä ihmeestä mahtaa olla kyse. Sain kuulla, että Mara-toimialalla oli odotettavissa isoja muutoksia tulevan strategian myötä ja että toimialalle suunnitellaan oman henkilöstöasioista vastaavan henkilön palkkaamista strategian toimeenpanon tueksi. Minulta kysyttiin, olisinko kiinnostunut tehtävästä aiempaan kokemukseeni HR- ja päällikkötyöhön pohjautuen ja tottakai olin kiinnostunut, unelmaduunini! Pääsin siis unelmatöihini vastuullisiin henkilöstöhallinnon työtehtäviin, jossa pystyin hyödyntämään aiempaa kokemustani, uusien mielenkiintoisten haasteiden pariin. Toimin tässä Mara-toimialan palvelupäällikön työssä vuoden 2020 loppuun asti.

Vuoden 2021 alusta alkaen olen jatkanut unelmatyötäni Turun Osuuskaupassa osaamisen kehittämisen päällikkönä. Tiimini vastaa osuuskauppatasoisesti mm. rekrytoinnista, perehdytyksestä, HR-järjestelmistä sekä oppilaitosyhteistyön kehittämisestä. Iso haaste tällä hetkellä on osaavan työvoiman saatavuus, joten nykyisen henkilökuntamme  osaamisen kehittäminen sekä uusien toimintatapojen löytäminen osaamisen jakamiseen ovat työssämme isossa roolissa. Osaamisen kehittäminen ei aina vaadi valmennusta, vaan tärkeää on miettiä, miten jaamme arjen osaamista parhaiten toisillemme. Hyvä esimerkki tästä on Myllyn Prismassa käytössä oleva ”osaamisvartti”, jossa on opetettu tiettyyn aikaan kaikille paikalle pääseville mm. hevivaa´an kuittirullan vaihtaminen.

TOK:ssa osataan mielestäni hyvin hyödyntää ihmisten potentiaalia. Toki kehittyminen ja eteenpäin pääsy ovat paljon kiinni myös omasta asenteesta ja siitä, että tuo omat ajatuksensa julki. Parasta osuuskaupassa ja S-ryhmässä työskentelyssä on ollut ehdottomasti se, miten monipuolisia työtehtäviä olenkaan päässyt tekemään. Harva yritys pystyy tarjoamaan näin laajoja mahdollisuuksia työskennellä eri työtehtävissä, kehittää omaa osaamistaan ja kykenee tarjoamaan näin laaja-alaisesti erilaisia koulutuksia ja valmennuksia. Arvostan näitä mahdollisuuksia suuresti. Elämäntilanteet pyritään ottamaan työnantajan toimesta hyvin huomioon. Eikä urakehityksen tarvitse aina suuntautua ylöspäin, vaan välillä voi ”downshiftata”, mikäli se omaan tilanteeseen parhaiten sopii.

Suurimmat haasteet työuralleni toi TOK:n päätös Börsin vuokrasopimuksen päättämisestä ja sen myötä päälliköiden ja työntekijöiden tukeminen vaikean tilanteen yli. Epävarmuus tulevasta on aina haaste jokaiselle. Reilulle sadalle ihmiselle tuli löytää uusi työpaikka ja se oli pitkä prosessi, joka saatiin lopulta kunnialla päätökseen.

Olen päässyt etenemään urallani haluamaani suuntaan ja välillä etenemistä on tapahtunut myös yllättäen suuntiin, joihin en olisi itse ilman apua edes välttämättä osannut kulkea. Esihenkilöni ovat kannustaneet tasaisin väliajoin kehittymään ja kaikin puolin etenemistä on aina tuettu. Olen urallani oppinut sen, että tarvitsemme toisiamme ja yhdessä tekemisen voima on suuri. Tokkilaisten keskuudessa vallitsee mielestäni vahva yhteenkuuluvuuden tunne ja eteenpäin menemisen meininki. Työn vastapainoksi harrastan polkujuoksua. Metsä, luonto ja juokseminen, se on paras tapa nollata ajatukset.

Olen aloittanut työurani 1984 pussittamalla varhaisperunoita K-kaupassa. Sitä seuraavana kesänä palasin samaiseen kauppaan ja työskentelinkin jo vihannes- ja maito-osastoilla. Ravintolamaailma kuitenkin veti minua puoleensa ja ensimmäinen kokemukseni alalta on vuodelta 1986 Hesburgerissa. Opiskelin samaan aikaan ravintolakoulussa, jossa kävin tarjoilijalinjan. Niihin aikoihin muutti ravintolakoulu Pehtoorista Datacityyn ja avajaiset olivat täynnä juhlallisuuksia, joissa saimme olla mukana tarjoilemassa. Urani varrelle on mahtunut monia toimipaikka-avauksia ja tämä oli niistä ensimmäinen. Minulla olisi jo silloin ollut mahdollisuus jatkaa tarjoilijalinjalta vielä suoraan esihenkilökoulutukseen, mutta työt veivät mukanaan. Myöhemmin ajateltuna oli fiksua siirtää jatkokoulutusta myöhemmäksi, koska laman iskiessä, minulla riitti töitä kokemukseni ja vakituisen työsopimuksen ansiosta.

Tein 80-luvun lopulla paljon töitä eri ravintoloissa. Silloin joka puolella oli innostuneelle työntekijälle kova kysyntä. Samoihin aikoihin innostuin täysillä baarialasta, johon sain ensipuraisun Naantalista. Aloin tosissani miettiä, missä tätä kiehtovaa alaa jatkaisi ja päätin lähteä Lemmenlaivan innoittamana laivoille baarimikoksi. Kohtalo toi minut kuitenkin Turun Osuuskauppaan, kun huomasin Turun silloisen ykkösyökerho Moritzin hakevan työntekijää. Tein alkuun osa-aikaisena baaritarjoilijan hommia, mutta kun kerroin halustani siirtyä töihin laivalle, minulle tarjottiinkin vakituista paikkaa. Tartuin tilaisuuteen ja sille tielle jäin. Seurahuoneelle avattiin silloin pian myös ravintola Memphis, jonka avajaisvalmennukseen pääsin osallistumaan.

Sain oppini Seurahuoneen kokeneelta baarimestari Veijo Niemeltä, joka huomatessaan innokkuuteni alaa kohtaan, otti minut siipiensä suojiin. Sain häneltä monta oppia, jotka kantavat eteenpäin vielä tänäkin päivänä. Tärkein neuvo oli se, että olemme asiakasta varten ja siitä kaikki lähtee. Toinen hyvä oppi oli se, että työtilan järjestyksellä on työn sujuvuuden kannalta iso merkitys.

90-luvulla olin aktiivisimmillani drinkkikilpailujen osalta. Kävin jopa Lontoossa asti kisaamassa. Tulin neljänneksi Beefeater-kisassa, jossa oli osallistujia 16 maasta. Suomessa voitin Jose Cuervo Tequila -kilpailun, josta voitin matkan Meksikoon. Olen ollut niin kauan innostunut juomista ja tästä alasta, että vaikka en ole aikoihin kilpaillut, innostus ei ole hävinnyt.

Pidin taukoa töistä käydessäni armeijan vuonna 91 ja kun palasin takaisin Moritziin, olikin iskenyt lama ja asiakasmäärä vähentynyt huomattavasti. Meno alkoi kuitenkin siitä taas pikkuhiljaa tasaantumaan, mutta se alkoi myös muuttumaan. Ravintola-ala muuttuu toki jatkuvasti ja siihen on osattava vastata. Työskentelin Moritzissa vuoteen 93 asti, jolloin minua pyydettiin pyörittämään keskustaan avautuvan Ricon baaria. Baari oli miehitettynä koko viikon maanantaista alkaen, mikä on nykyään aika harvinaista ruokaravintolalle. Ricon pesti oli ensimmäisiä esihenkilötehtäviäni. Kävin neljän Ricossa vietetyn vuoden ajan myös baarimestarivalmennuksia ja esihenkilövalmennuksen. Ricosta jatkoin hetkeksi ravintola Samppalinnaan, jota sain myös olla avaamassa kesällä 97.

Kesän jälkeen jatkoin väliaikaisesti Ravintola Teiniin, jossa pyöri paljon opiskelijaporukoita. Tiesin, että uusia avauksia oli jälleen tulossa ja siirryinkin vuonna 98 avaamaan ja vetämään ravintola Erik Public Housea, joka oli Bar Edisonin edeltäjä. Erik oli uudenlainen konsepti, ”pubi, jossa viihtyisivät myös naiset”. Lähdimme kehittämään baarin ideaa alusta alkaen ja todella hyvä siitä lopulta kehkeytyikin. Myös kasaamamme tiimi oli aivan loistava. Erik oli monena vuonna City-lehden lukijoiden valitsemana Turun suosituin baari, mikä viesti siitä, että konseptimme oli onnistunut.

Lapsena Timo haaveili olevansa isona palomies.

2001 sain puhelun, että lähtisinkö mukaan uuteen Kauppakeskus Myllyyn. Se oli hyppy vähän erilaiseen maailmaan, kaikkien Myllyyn avattavien ravintoloiden päälliköksi. Avausvaiheessa meillä oli sellaiset 80 työntekijää. Avausvuosi oli joulukauppaan asti aivan huikea. Sitä seurasi rauhallisempi vaihe, jota saimme kuitenkin määrätietoisella tekemisellä systemaattisesti kasvatettua. Ravintolamme valittiin useasti myös TOK:n Vuoden yksiköksi sen reilun 8 vuoden ajan, jotka toimin Myllyn ravintolamaailmassa. Olen edelleen ylpeä siitä, miten saimme sen toimimaan niin hyvin ja olen ilolla seurannut silloisten tiimiläisteni kehittymistä ja siirtymistä eteenpäin.

Olen aina ollut avoin uusille haasteille. 2010 aloin miettiä, olisiko mahdollista siirtyä taas uusiin tehtäviin ja samoihin aikoihin aukesikin ryhmäpäällikön tehtävä. Tämä toi mukanaan jälleen uusia konsepteja, joita pääsin rakentamaan ja tekemään, kuten Wine & Deli ja Red Hot Chilis. Näiden lisäksi oli tietysti myös olemassa olevia toimipaikkojamme, joiden toimintaa tarvitsi kehittää. 2015 tuli Myllyn uudistus, joka toi ravintolamaailmaan uusia ravintoloita. Myös Itäharjun Hesburger ja Kaffela Itäharju lanseerattiin siinä paikkeilla, myös muut kehitysjutut ja projektit uudistuksiin liittyen työllistivät.

2016 siirryin ABC maailmaan. Olin ABC Koulukadun vetäjänä vähän toista vuotta. Se oli itselle jälleen osittain uusi kokemus, kun kokonaisuuteen kuului ravintolamaailman lisäksi myös ABC market.

Pian TOK:ssa alkoi kuitenkin taas monta uutta ravintolaprojektia Wiklundin uudistuksen myötä, joiden kehittämiseen hyppäsin mukaan. Tätä seurasi nopeasti Seurahuoneen uudistuminen, jossa olin myös mukana. Sitä seurasi Kupittaan hotelli ja sen ravintoloiden konseptointi.

Olen saanut TOK urani aikana mahdollisuuksia kouluttautua, mitä pidän yhtenä talon monista vahvuuksista. Osaamisen ylläpitoa on tuettu vahvasti ja työntekijöistä pidetään muutenkin huolta. Henkilökuntaedut ovat myös loistavia. Lisäksi olen tavannut uskomattomia työkavereita ja kollegoita urani varrella. Pitkän uran hyöty on sekin, että on tullut tutuksi monen kollegan kanssa myös yli toimialarajojen. Vuosien varrella on tullut muutenkin tunne, että raja-aitoja on hävinnyt ja pelaamme paljon enemmän yhteen kuin aiemmin.

Olen päässyt urani aikana osallistumaan yhteensä 41 toimipaikan avaukseen, näihin kuuluvat uuden konseptin avaukset sekä kokonaan uusien ravintoloiden ja baarien avaukset. Nykyisessä toimessani ryhmäpäällikkönä vastuualueellani ovat kaikki hotellien ulkopuoliset TOK:n ravintolat, kaiken kaikkiaan 16 yksikköä.

Koen, että TOK on vahvasti mukana ajassa ja muutoksessa ja myös muutokset tarvitsevat osaamista. Maailma muuttuu koko ajan nopeammaksi, mutta ravintola-ala vaatii ketteryyden ohella myös määrätietoista tekemistä. Tämä ala on yksityiskohtia ja tunnelmaa, elämyksen tuottamista asiakkaalle. Ruoan ja juomien valmistaminen ja kehittäminen ei ole minulle vain työtä, vaan myös intohimo.

Lapsena minulla ei ollut varsinaisesti haaveammattia. Äitini oli pankissa töissä, niin se ehkä synnytti ajatuksen, että voisin olla pankkitäti. 15-vuotiaana ammatinvalinnan edessä koin tosin olevani aika hukassa, kuten monet nykypäivänkin 15-vuotiaat. Menin lukioon ja siitä kauppikseen. ATK oli siihen aikaan trendi, joten päädyin opiskelemaan sitä.

Olen aloittanut työurani Anttila-ketjussa 90-luvun alussa kesätöissä ja opiskelujen ohella. Kun valmistuin vuonna 93 pahimman laman aikaan yo-pohjaiseksi atk-puolen merkonomiksi, olin varmaan vuosikurssini ainoita, joilla oli heti töitä, koska olin saanut jalansijaa Anttilassa. Anttilassa tein työtä lihatiskillä, hevi-osastolla ja loppuajat viihde ja kodintekniikkapuolella. Top Ten oli silloin todella kova juttu. Työskentelin Anttilassa 11 vuotta ennen siirtymistä TOK:lle Myllyn Prismaan, jossa viihdyin lähes 20 vuotta. Olen ikään kuin kasvanut kaupan mukana ja vuosien varrella on tullut huomattua, miten monipuolinen kaupan ala onkaan.

Ensimmäinen muistoni TOK:sta liittyy aikaan, kun hain kodin tuoteryhmävastaavan paikkaa tulevasta Myllyn Prismasta 20 vuotta sitten. Silloinen prismajohtaja halusi siunata kaikki rekrytoinnit ja se oli tarkoitus tehdä syyskuun alussa, jolloin itse olisin matkoilla. Hän kyseli syytä, miksi aloittaisin viikon myöhemmin ja totesin, että olen menossa 10-vuotishääpäivämatkalle, koska 30-vuotisessa sodassa tarvitsee tehdä välirauhansopimuksia. Hän nauroi ja toivotti minut tervetulleeksi taloon.

Myllyn avaus itsessäänkin on yksi mieleenpainuvimpia uramuistojani. Prisma oli niin valtava laitos, kun tila oli vielä tyhjä ja kauppaa pääsi rakentamaan alusta alkaen. Kodin tuoteryhmävastaavan paikalta siirryin käyttötavaraosaston kakkoseksi, eli pääsin mm. tuuraamaan myyntipäällikön lomia. Vuonna 2008 aloitinkin sitten itse myyntipäällikkönä viihteen puolella. Vastuualueeseeni kuului kodintekniikka ja kirja-, paperi- ja lelupuoli. Siitä muutaman vuoden päästä organisaatiota tiivistettiin ja sain käyttötavarapuolen logistiikkaa lukuun ottamatta vastuulleni. Vuorottelin silloisen kollegan kanssa tehden välillä töitä logistiikkapäällikkönäkin. Kun logistiikkapäällikön toimesta luovuttiin, jäi koko käyttötavarapuoli vastuulleni.

Viihdyin Prismassa vuoteen 2019 asti, jolloin siirryin Myllyn Sokokselle myyntipäälliköksi. Silloinen Prismajohtajamme oli juuri siirtynyt Sokos-johtajaksi ja hän suositteli paikkaa minulle, koska olin ilmoittanut olevani avoin uusille mahdollisuuksille. Kävin silloin myös parhaillani Johtamisen erikoisammattitutkintoon johtavaa JET-koulutusta. Totesin, että jos haluaa jotakin uutta, niin tarvitsee vain olla rohkea ja tarttua tilaisuuteen. Ehdin olla Myllyn Sokoksella vuoden ennen kuin Sokoksen toiminnasta päätettiin luopua ja tilalle avattiin Emotion.

Tuulan äiti oli pankissa töissä ja pienenä Tuula miettikin, josko hänestäkin tulisi pankkitäti.

Urapolkuni vei minut Myllystä nykyiseen työpaikkaani Sokos Wiklundille palvelupäälliköksi. Vastaan palvelupäällikön toimen ohella Sokos Wiklundin rahaliikenteestä, turvallisuuteen liittyvistä asioista ja toimin Wiklundin keskuspäällikön apukätenä kaikennäköisissä hommissa. Olen myös se, joka vastaa meillä tuotehallinnasta sekä tilaus- ja kassajärjestelmästä. Uusiin järjestelmiin liittyvä perehdytys ja tuki on myös vastuullani. Olen ollut antamassa Sokos-näkökulmaa osuuskaupan uuteen perehdytyssuunnitelmaan. ”Myy mielihyvää” -palvelukonseptin jalkautus Sokoksella on myös yksi minua tällä hetkellä työllistävistä hankkeista. Konseptin tarkoitus on tuottaa asiakkaalle parasta mahdollista palvelua ja auttaa asiakasta löytämään tyylinsä. Toinen tärkeä konsepti on Wiklund-keskuksen WAU palvelulupaus, jolla haetaan Turun parasta palvelukokemusta.

Olen toiminut paljon myös perehdyttäjänä. Perehdyttämisessä tärkeintä on muistaa, että jokainen on yksilö. Tietysti on hyvä olla ns. kunnon peruspaketti askelmerkkeineen, jotta pystymme perehdyttämään tasalaatuisesti. Ihmiset oppivat kuitenkin eri tavalla, toiset tarvitsevat enemmän kertausta ja toisilla on jo sen verran kokemusta takana, että oppii kerrasta. Täytyy muistaa, että jollekin kyse on aina ensimmäisestä työpaikasta.

Olen TOK-urani aikana suorittanut sekä esihenkilön erikoisammattitutkinnon, että sitä edeltävän perusvalmennuksen kaupan esihenkilötehtäviä varten. Viimeisin koulutukseni on ollut johtamisen erikoisammattitutkinto juuri ennen vaihtoa Sokokselle. Vuosien varrella osuuskauppa on kouluttanut kiitettävästi. Olen kokenut, että silloin kun on itse halunnut, on koulutukseen myös päässyt. Koulutus vaatii itseltä kiinnostusta ja sitoutuneisuutta. Välillä olen ilmaissut itse halukkuuteni oppia ja välillä vinkkejä on tullut myös esimerkiksi kehityskeskusteluiden kautta. Kun tekee pitkää työuraa, täytyy olla valmis päivittämään osaamistaan. Monet asiat muuttuvat vuosien varrella tilausjärjestelmistä lähtien.

Urallani on ollut paljon onnistumisia ja ilon aiheita. Esimerkiksi Sokos Myllyn sulkeminen oli hankala ja uusi tilanne, mutta siitäkin selvittiin. Prisman KT-vastaavana sain olla mukana useissa eri kehitysprojekteissa. Työuraa on vielä reilusti jäljellä ja olen päättänyt, etten koskaan sano mihinkään ei. Tällä hetkellä opettelen uutta Sokos-maailmaa, mutta kuka tietää, mitä tapahtuu esimerkiksi viiden vuoden päästä. Ei voi jäädä lepäämään laakereilleen, vaan tulee olla kiinnostunut ja utelias ja avoin uudelle. Näiden ominaisuuksien ansiosta en ole leipääntynyt 30 vuoden urani aikana. Aina tulee jotain uutta arkirutiinien vastapainoksi.

Minulla on kolme lasta, jotka ovat kaikki käyneet vähintään kesätöissä S-ryhmässä. S-ryhmäläisyys tuntuu siis siirtyvän eteenpäin äidinmaidossa. Koen, että osuuskauppa on hyvä työnantaja, joka tarjoaa koko ajan kehitysmahdollisuuksia. Jos on itsellä ollut halua mennä eteenpäin, ei kukaan ole koskaan pistänyt kapuloita rattaisiin. Päinvastoin. Osaamisen ylläpitoa pidetään tärkeänä. Osuuskaupassa on myös aina ollut hyvä yhteishenki ja työporukat. Hyviä ystäviä on jäänyt matkaan ja kollegoilta on aina saanut tukea.

Olen sitä mieltä, että silloin kun tekee työnsä niin hyvin, että kehtaa sanoa ne tehneensä, se kantaa eteenpäin. On tärkeää pystyä seisomaan oman tekemisensä takana. Olen tätä oivallusta jakanut eteenpäin myös muille.

Lapsena haaveilin isona olevani poliisi tai palomies. En muista mikä siinä oli taustalla, mutta ne olivat sellaisia pienen pojan unelma-ammatteja. Lukion jälkeen minulla oli ajatuksena pyrkiä opiskelemaan Åbo Akademiin, mutta elämä vei toiseen suuntaan. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen laitoin viestiä S-market Wiklund Herkun silloiselle päällikölle, että pääsisikö töihin. Olin ollut siellä aiemmin kesätöissä, joten viesti poiki määräaikaisen työpaikan. Päädyin sitten pitämään opiskeluista yhden välivuoden, joka on nyt venynyt jo viideksi vuodeksi.

Työurani on alkanut vuonna 2013, jolloin tein töitä ravintola-alalla piikkiöläisessä pitopalveluyrityksessä. Tein koko lukioaikani töitä viikonloppuisin kerryttäen työkokemusta. Työskentelin myös pienen pätkän majatalossa.

Ensimmäiset muistoni Turun Osuuskaupasta liittyvät lapsuuteen. Pienestä pojasta oli hienoa päästä käymään kaupassa Piispanristin Prismassa, joka oli iso kauppa. Käytössäni olivat aina omat pikkukärryt, joihin sain kerätä tiettyjä tavaroita. Tetti ja kesätyö olivat ensimmäiset varsinaiset kokemukset työelämästä TOK:ssa. Niiden kautta sain kokemusta kaupan alan tehtävistä ja pääsin tutustumaan ihmisiin. Se oli loistava ponnahduslauta pidemmän työsuhteen aloittamiselle S-market Wiklund Herkussa, kun perusasiat olivat jo tuttuja. Tulimme silloisen esihenkilöni kanssa todella hyvin toimeen ja töihin oli turvallista mennä, kun tiimihenki oli niin hyvä. Pääsin lyhyessä ajaksi osaksi porukkaa. Wiklund oli mielessäni ensimmäinen vaihtoehto, kun lukion jälkeen aloin miettiä, missä haluaisin työskennellä.

Olin Wiklundilla vähän alle kolme vuotta. Opettelin sinä aikana jokaisen osaston työtehtävät ja toimin myös vastuutehtävissä tuuraajana. Wiklundin S-marketista siirryin Pansion S-marketiin. Minut valittiin sinne vastuumyyjäksi ja vastasin siellä periaatteessa koko valikoimasta. Olin siellä nelisen kuukautta, jonka jälkeen siirryin lyhyellä varoitusajalla nykyiseen toimipaikkaani Sale Kaskenkadun kakkoseksi. Hyppäsin tosi nopeasti taas uusiin saappaisiin. Minun tarvitsi nopeasti omaksua uuden toimipaikan toimintatavat silloisen päällikön jäädessä lomalle. Sain loistavan tehoperehdytyksen, jonka jälkeen pyöritin kauppaa kolme viikkoa.

Tein kakkosen hommia reilut puoli vuotta. Joulukuussa 2019 pääsin Lähi25 -valmennukseen, joka on Jollaksen järjestämä lähiesihenkilötyön ammattitutkinto. Siinä opiskelimme johtamistaitoja, mutta myös erilaisia tunnuslukuja. Samoihin aikoihin silloinen päällikkömme siirtyi toiseen toimipaikkaan ja tänne aukesi päällikköpesti. Sain paikan, jota tein ensin määräaikaisesti, mutta erinäisten vaiheiden jälkeen pestistä tuli vakituinen. Olen edennyt toimeeni, kuten päälliköt ennen yleensä etenivät. Tulin ensin töihin ja siitä pikkuhiljaa etenin tähän pisteeseen. Nykyään aika moni etenee toimeen myös esimerkiksi S-Trainee tai S-Päällikkö –valmennusten kautta.

Pienen pojan unelma-ammatteja olivat poliisi ja palomies

Haasteet ovat mielestäni työelämässä parasta. Olen oppinut, ettei yllättäviin tilanteisiin voi mennä sellaisella asenteella, että pelottaa. On tiedostettava, että on otettava homma haltuun. Aiempi kokemus on ollut todella paljon hyödyksi siirtyessäni uusiin tehtäviin. Vähän toimipaikan vaihto tuntuu aina myös haikealta, mutta itsensä kehittäminen on kuitenkin tärkeää. Arjen tekemiseen helposti rutinoituu. Tykkään asettaa itselleni tavoitteita ja vielä ylittää odotuksia.

Mielestäni meillä osuuskaupassa on parhaat henkilöstöedut, joita tulee hyödynnettyä. Ylipäätään ison talon edut ja sen tarjoama turva tuovat varmuutta elämään. Aina on voinut olla varma, että palkka tulee tiettynä päivänä tilille ja että työehtosopimusta noudatetaan. Olemme kaikki täällä samalla viivalla ja se on mielestäni erityisen hienoa. Tasa-arvo toteutuu kaikilla osa-alueilla hyvin. Arki on tehty meille työnteon kannalta aika helpoksi.

Minulla on urani varrelta paljon hyviä muistoja liittyen asiakaskohtaamisiin ja työkavereihin. Päällimmäisenä on jäänyt mieleen se, kun kävin ensimmäisessä haastattelussani, jossa tuleva esihenkilöni sanoi minulle, että ”Tarvitsemme tekijän”. Lupasin olla sellainen ja halusin oppia ja kehittyä. Muistelimme tätä hänen kanssaan viime kesänä ja hän totesi, että oli saanut tekijän. Totesimme, että olimme yhdessä päässeet päämäärään, jota tavoittelimmekin. Nykyisessä toimipaikassani Kaskenkadulla on vakioasiakaskunta, joka tietää minut nimeltä ja joiden kanssa vaihdamme kuulumisia. Se luo tietynlaista yhteisöllisyyttä.

Uraani on työnantajan puolelta aina tuettu. On järjestetty koulutuksia ja olen päässyt perehtymään hyvien mentorien kanssa. Yhteistyö toimii mielestäni Turun Osuuskaupassa hyvin myös yli toimialarajojen. Tästä on hyvä esimerkki se, miten maralta siirtyi koronapandemian alkuvaiheessa lyhyellä varoitusajalla työntekijöitä kaupan puolelle, kun Osuuskauppa teki päätöksen, että ketään ei lomauta. Kokemukseni näistä työntekijöistä olivat todella positiivisia. Minulla on myös kavereita eri toimialoilta TOK:ssa.

Vapaa-ajallani rentoudun frisbeegolfin parissa ja pyrin viettämään mahdollisimman paljon aikaa kavereideni, perheeni ja kummityttöni kanssa. Pääsen irtautumaan hyvin työstä, sillä minulla on tiimi, johon luotan täysin. Ja tiimini luottaa minuun. Koen, että näin pienessä yksikössä tiimin kesken ei voi olla säröjä ja haluan varmistaa, että kaikki tietävät mitä tekevät.

Urallani haluan suunnata koko ajan eteenpäin. Tähän asti urapolullani on ollut aika nopeitakin käänteitä, joten nyt on hyvä hetki vain olla tässä. Pidän kiinni tästä päällikön pestistä ja lähden kriittisesti keskittymään omaan toimintaani ja kehittämään sitä. Toki pidän silmät auki aina uusien haasteiden varalta.

Oppini työelämää varten on se, että älä anna itsellesi lupauksia, joita et voi pitää. Suunnittele itsellesi tavoitteet, jotka voit saavuttaa ja suuntaa niitä kohti. Tämän ajatuksen haluan jakaa myös muille.

Olen maaseudulta kotoisin, ja toivoin aina asuvani kaupungissa, jossa pääsee pyöräilemään asfaltilla – olinhan kyllästynyt hiekkatien kuoppiin ja tuulisiin peltoaukeisiin. Nukkeleikkien myötä toki haaveilin omasta perheestä, ja työssä olin lapsuuteni haaveissa aina ambulanssissa tai kaupassa. Viimeisin onkin toteutunut jo urani varrella.

Ensimmäinen kesätyöni oli mansikkalaatikoiden kokoaminen n. 6-vuotiaana perheemme omalla viljatilalla, jossa tuolloin viljeltiin myös mansikoita. Viralliset kesätyöt ulkopuolisen työnantajan palveluksessa aloitin isosiskoni kanssa 13–14-vuotiaana paikallisessa siivouspalvelussa, ja lisäksi kävimme inventoimassa paikallista rautakauppaa. Työvuoroihin suuntasimme siskoni skootterilla, ja siitä lähtien olin kesät erilaisissa asiakaspalvelu-, siivous- ja ohjaustehtävissä. Jo nuorena omaksuttu ymmärrys työnteon merkityksestä kokemuksen, osaamisen ja rahankäytön näkökulmasta on puhtaasti vanhempieni ansiota.

Lapsena Lotta haaveili olevansa isona töissä ambulanssissa tai kaupassa.

Olin työskennellyt Jyväskylän yliopistossa vietettyjen opiskeluvuosien ajan McDonald’sissa ja K-Citymarketissa, ja 2015 päätin muuttaa opintojen loppusuoralla takaisin kotiseudulle. Pääsin tuolloin kesätöihin Myllyn Prismaan. Myllyn työporukka otti minut erittäin nopeasti ”omakseen” ja kesä oli aivan mahtava Myllyn infopisteessä ja kassaosastolla!

Vietin kesän 2015 Myllyn Prismassa, jonka jälkeen lähdin vaihto-oppilaaksi Berliiniin kasvatustieteen opintojeni ollessa vielä kesken. Vaihto-opiskelun aikana päätin kokeilla onneani harjoittelupaikan osalta nyt jo tutusta Turun Osuuskaupasta, HR-osastolta. Työhaastattelun myötä palasin keväällä 2016 Turkuun ja takaisin TOK:n riveihin. Sain HR-harjoittelun lisäksi jatkaa kevään ja kesän jälleen Myllyssä ja toimia myös uusien työntekijöiden perehdyttäjänä, mutta loppukesä kuluikin jo pitkälti konttorilla uuden Elli-työvuorosuunnittelujärjestelmän käyttöönotossa ja koulutuksissa. Sen myötä jäin HR-asiantuntijan tehtäviin Turun Osuuskauppaan.

Neljän vuoden ajan toimin HR-tiimissä vastaten pääsääntöisesti rekrytoinnista ja perehdytyksestä sekä niihin liittyvistä kehitysprojekteista. Lisäksi opin koko HR-työn perustan työsuhteen elinkaareen liittyvissä eri tehtävissä. Pääsin suunnittelemaan ja toteuttamaan keskitetyn rekrytoinnin ja perehdytyksen toimintamalleja, ja olin ottamassa käyttöön muun muassa ryhmähaastattelut, speed dating-pikahaastattelut sekä marketkaupan keskitetyt perehdytyspäivät. Olen todella ylpeä siitä, mitä kaikkea saimme tuolloin tiimissä aikaseksi! Työ oli mahtavaa, ja työkaverit vielä mahtavampia!

Alkuvuodesta 2020 sain mahdollisuuden siirtyä Jollaksen riveihin vahvemmin HRD-työn, osaamisen kehittämisen ja oppimisen pariin. Valitsin tarttua tilaisuuteen, olenhan koulutukseltani aikuisopettaja ja katselen maailmaa usein oppimisen silmin. Ja täällä olen edelleen, pedagogisena asiantuntijana ja valmentajana, tekemässä nyt oppimisen hankkeita koko S-ryhmän ja kaikkien osuuskauppojen hyväksi.

Työ Turun Osuuskaupassa antoi minulle valtavasti kokemusta ja osaamista, mahtavia tyyppejä sekä potkun urallani eteenpäin. Osuuskauppa opettaa ymmärtämää ison talon tapoja, toimintakulttuuria ja mahdollisuuksia. Työnantajan vakaus ja turvallisuus ovat merkityksellisiä työn mielekkyyden kannalta. Kokemus asiakaspalvelusta on eduksi jokaisessa työssä.

Turun Osuuskaupan HR-osasto oli paras paikka nuorelle valmistuneelle sen aidon, kannustavan ilmapiirin vuoksi. Sain isoja haasteita, luottamusta ja tukea sekä kehityin ammatillisesti eteenpäin. Olin TOK:sta lähtiessäni osaavampi kuin sinne tullessa, ja tämä on mielestäni hyvän työpaikan edellytys.

Minulla on paljon hyviä muistoja työuraltani. Myllyn infopisteessä oli todella hauskaa aina! Työpäivät ennen juhlapäiviä olivat kiireisimpiä ja ehdottomasti hauskimpia – olimme isolla porukalla töissä ja tunnelma parani vauhdin myötä! Jokaisen tiimin kanssa syntyy omia sisäpiirijuttuja, joita nauretaan vedet silmissä, näin myös Myllyssä ja HR-osastolla.

S-ryhmässä on aina kavereita! Ässä-verkosto on suuri ja ymmärrämme toisiamme ja toistemme arkea vahvuuksineen ja kehityskohteineen tehtävästä riippumatta todella hyvin. Lisäksi S-ryhmässä on erisuuntaisia mahdollisuuksia urapolun rakentamiselle – on paljon itsestä kiinni, mihin suuntaan polkuaan haluaa rakentaa.

Yksi suurimmista haasteista urallani on ollut se, kun pääsin HR-asiantuntijan tehtäviin nuorena, ja työ pitää sisällään usein vaikeidenkin päätösten tekemistä – onhan kyse ihmisistä. Muistan ensimmäiset työtehtäväni esimerkiksi yhteistoimintaneuvottelujen osalta, jotka silloin tuntuivat 23-vuotiaalle todella haastavilta.

Koen helpoksi sopeutumisen eri työtehtäviin ja tiimeihin, ja olen saanut työskennellä aina itseäni viisaammassa ja kokeneemmassa seurassa, josta olen todella kiitollinen. Työtehtäväni ovat sisältäneet paljonkin esiintymistilanteita, jotka pääosin ovat olleet ilmapiiriltään kannustavia. Silti edelleen huomaan pohtivani usein sitä, otetaanko minut asiantuntijana vakavasti.

Haluan kehittyä ja oppia jatkuvasti lisää, oli työ mitä tahansa. Työelämäoppimiseen ja valmentamiseen liittyvät tehtävät ovat itselleni tällä hetkellä mieluisia, ja haluan toimia ihmisten lisäksi lähellä bisnestä – ymmärtää liiketoiminnan lainalaisuuksia. Olen isojen kokonaisuuksien, uusien ideoiden ja toimintamallien sekä kaikenlaisen kehittämistyön fani, ja parhaat työtehtävät sisältävätkin aina out of the box-ajattelua. Se on minun juttuni.

Minulla on iso ystäväpiiri ja läheinen perhe. Olen harjoitellut golfaamaan, liikun ja ulkoilen päivittäin ja pyrin aina lähtemään pois kotoa lomalla, jotta palautuminen lähtee liikkeelle. Hauskanpito ja erityisesti festarit kuuluvat omiin suosikkeihini osana palautumista!

Rakastan rohkeita kokeiluja ja heittäytymistä, joten työtehtävissäni olen hyödyntänyt ohjetta ”Mieluummin saa anteeksi kuin luvan.” Useimmiten lupakin on kokeilun jälkeen saatu. Toisaalta hyvä oppi työelämässä on ollut se, että siellä pärjää parhaiten ihan omana itsenään

Haaveilin lentäjän urasta, kun olin pieni, mutta kun opiskelupaikkaa piti peruskoulun jälkeen alkaa tosissaan miettiä, kiinnostuin ruoanlaitosta ja halusin kokiksi. Ravintolakoulussa keittiöopettajani tosin totesi minulle, että tämä ei ehkä ole se ”sun juttu”. Osaan kyllä tehdä ruokaa, mutta siinä vaiheessa, kun tarvitsi tehdä kiireessä useita annoksia, se ei sitten ihan toiminutkaan. Niinpä lähdin opiskelemaan esihenkilöksi ja valmistuin hotelli- ja ravintola-alan esihenkilöksi.

Ensimmäinen työpaikkani oli peltohommissa sokerijuurikaspellolla. Varsinainen työurani alkoi Lenmillillä, jossa pakkasin viininvalmistusvälineitä yhden kesän. Tein töitä nuoruudessani myös lehdenjakajana. 17-vuotiaana opiskelin ravintolakoulussa ja olin kesätöissä hotelli Ikituurissa kokousisäntänä. Ikituuri sijaitsi nykyisen Caribian paikalla. Järjestin tilat kokousmuotoon ja toimin isommissa tilaisuuksissa äänimiehenä. Tuon kesätyön jälkeen siirryin hotellin ravintolaan töihin ja työskentelin siellä opiskelujen ohella kolmisen vuotta.

Valmistuttuani tein kesän töitä Naantalin ravintoloissa. Armeijan jälkeen sain ensimmäisen vakituisen työpaikan pizzeria Denniksestä. Viihdyin Denniksessä seitsemän vuotta ja sitten kuulin tuttavan kautta, että Myllyä oltiin avaamassa ja hain sinne ravintolamaailmaan töihin. Työurani osuuskaupassa alkoi siis noin 20 vuotta sitten tarjoilijan hommissa Ricossa.

Pieni Saro haaveili lentäjän urasta. Kuva lauttamatkalta papan mökille.

Tein Myllyssä tarjoilijan hommia noin vuoden, jonka jälkeen minulta kysyttiin, haluaisinko osallistua Jollaksen vuoropäällikkövalmennukseen. Valmennuksen jälkeen pääsinkin heti kesäksi Samppalinnaan tekemään ensimmäistä päällikköpestiäni. Sen jälkeen olin päällikkönä ravintola Teinissä, josta siirryin hetkeksi takaisin Myllyyn, ja sieltä taas kesäksi Samppalinnaan. Kun Rosson päällikön paikka aukesi Kultatalossa kauppatorin laidalla, päädyin hakemaan sitä. Siellä olinkin sitten pidempään. Kun Kultataloon tuli remontti, Rosso joutui siirtymään sieltä pois. Muutimme samaan kiinteistöön Amarillon ja Coffee Housen kanssa. Siinä toimimme pari vuotta, kunnes sitä kulmaa alettiin ajaa alas. Toimin tuona aikana Rosson lisäksi myös Amarillon ja Coffee Housen päällikkönä puolisen vuotta.

Tätä seurasi alan vaihdos ja siirryin töihin liikennemyymälään ABC Auraan. ABC:llä työskentelin parisen vuotta, josta palasin takaisin Myllyyn ravintolapäälliköksi. Myllyä seurasi jälleen alan vaihdos, kun pääsin Turun Osuuskaupan HR -osastolle palvelupäälliköksi. Niissä hommissa toimin puolisentoista vuotta ja nyt olen resurssitiimissä palvelupäällikkönä.

Kun ravintolakoulussa hain esimieslinjalle, unelmani oli toimia ravintolapäällikkönä. Saavutin tämän unelman ja sainkin tehdä monipuolisesti töitä sen parissa. Olihan se antoisaa, mutta koska haaveita täytyy olla, aloin miettiä, että mitä haluaisin tehdä seuraavaksi. Mietin, miten saisin jatkojalostettua oppeja, joita olin saanut päällikköhommista. HR-ala oli yksi vaihtoehto, koska siellä käsitellään paljon eri järjestelmiä ja olen aina tykännyt uuden opettelusta ja erilaisten systeemien käytöstä. Tietysti myös työsopimuksiin liittyvät asiat ja rekrytointi olivat tulleet tutuiksi ja niitäkin käsitellään HR:ssä.

Pienenä taka-ajatuksena uran vaihdossa oli myös se, että halusin nähdä asioita hieman toiselta kantilta. HR:ssä toimitaan myös päälliköiden tukena ja jo ravintolapäällikkökaartissamme olin ollut se, joka toimi muiden päälliköiden apuna, joten sekin rooli oli minulle luonteva. Kaiken tämän pohjalta, kun sopiva työpaikka tuli tarjolle, päädyin hakemaan sitä. Paikassa yhdistyivät HR-osio ja Pooli-järjestelmän kehittäminen, eli puhdas esihenkilötyö sekä uuden rakentaminen. Myös tuleva kollega oli jo tuttu, joten siinä loksahti monta eri palasta paikoilleen. Nykyisessä  työtehtävässäni keskityn enemmän päivittäisten resurssitarpeiden paikkaamiseen.

Minulla on urani varrelta paljon erityisiä muistoja. Ensimmäinen syksy Myllyssä on jäänyt mieleen. Se oli myynnillisesti todella hurjaa, eikä kukaan ollut oikein osannut kuvitellakaan millainen menestys siitä tulisi. Kauppakeskuksen ensimmäiset pikkujoulut ovat jääneet myös mieleen. Esihenkilöroolissa mieleen on jäänyt se aika, kun Amarillo, Rosso ja Coffee House suljettiin ja tarvitsi toimia surutyötä tekevien työntekijöiden tukena. Tämä on ollut urani emotionaalisesti suurin haaste.  Koin onnistuneeni, kun saimme hankalan tilanteen hoidettua yhdessä. Jokainen löysi itsensä sen jälkeen jostain toisesta yksiköstä ja irtisanomisilta vältyttiin. Olen esihenkilönä ymmärtäväinen ja kuuntelen muita. Pystyn myös samaistumaan toisen tunteisiin, mutta ohjaan silti tiettyjä tavoitteita kohti.

Olen toiminut TOK:ssa monissa tehtävissä ja osittain se johtuu siitä, että olen aina ilmaissut haluni tehdä uutta. Olen ollut myös sen verran sinnikäs, että minut on muistettu, kun paikkoja on tullut auki ja on ollut tarvetta tekijälle. Kaipaan uusia haasteita tasaisin väliajoin.

Koen, että isossa organisaatiossa työskentelyssä on paljon enemmän mahdollisuuksia, kuin pienessä organisaatiossa. Olen päässyt mukaan erilaisiin pilottihankkeisiin, esim. uudet kassajärjestelmät ja viimeisimmässä tehtävässäni kehittäessäni poolitoimintaa, olen päässyt oikeasti luomaan jotain uutta ja olemaan hyödyksi isolla mittakaavalla. Olen kiitollinen siitä, miten paljon eri asioita olen saanut tehdä.

Tokkilaisuudessa parasta on yhteishenki, joka vallitsee joka paikassa. Vaikka olenkin vaihtanut toimipaikkaa ja työyhteisöä usein, aina on ollut sellainen tunne, että olemme yhtä isoa porukkaa. Olen oppinut työelämästä sen, että synkimmänkin myrskyn keskellä saattaa hyvinkin lyhyen ajan jälkeen paistaa taas aurinko. Jos välillä tuntuu, ettei mistään tule mitään, pian tuleekin joku pieni oivallus ja sitten kaikki onkin taas hyvin. Täytyy muistaa, että kolikolla on aina kaksi puolta, jotka taistelevat keskenään, muutosvastarinta ja toisaalta halu muutokselle. Paljon on asenteesta kiinni. Korostan itse aina rekrytointitilanteessa sitä, että jos on intoa ja halua, niin on mahdollisuuksia vaikka mihin.

Lapsena minulla oli useampia haaveammatteja. Niitä perinteisiä, kuorma-auton tai kaivinkoneen kuljettaja, lentäjä, ehkä pisimpään kesti merikapteeni.

Ensimmäinen oikea kesätyöni oli Aurialla Medi-Heli -tukipakettien puhelinmyynnissä. Lukion jälkeen mietin opettajan uraa ja työskentelinkin kouluavustajana kaverin kanssa Ihalan ala-asteella, jota itsekin aikanani kävin. Kaverista tuli opettaja, mutta itse en koskaan hakenut alalle, vaan kaupallisemmat opinnot veivät mukanaan Turun kauppakorkeakouluun. Opiskelijana sain kesätöitä Turun Osuuskaupasta ja samalla matkalla edelleen S-ryhmän leivissä ollaan. Aloitin Tampereentien Prismassa kassa- ja päivittäistavaraosastoilla ja siitä alkaen aloin olla kesät ja opintojen ohessa 1-2 vuoroa viikossa Prismassa. Kun valmistuin Turun kauppakorkeakoulusta, oli edessä päätös, mitä seuraavaksi. Esille nousi mahdollisuus jatkaa TOK:ssa ja lähteä päällikköpolulle. Tartuin tilaisuuteen ja nykyiseen tehtävään asti se valinta on vienyt.

Kävin esihenkilövalmennuksen Jollaksessa ja sen jälkeen lähdin ikään kuin toimipaikkakiertueelle. Olin ensin töissä Sauvon S-marketissa yhden kesäkauden tuoteryhmävastaavana ja ensimmäinen esihenkilöpaikka tuli vastaan samana syksynä Sale Lausteella, jossa viihdyin puolisentoista vuotta. Sen jälkeen toimin marketpäällikkönä vajaan vuoden S-market Halisissa, sitten muutaman kuukauden Sale Humalistonkadulla, josta siirryin vetämään Paraisten S-marketia. Paraisilla meni äkkiä seuraavat puolitoista vuotta ja sieltä tulin valituksi Myllyn Prismaan myyntipäälliköksi päivittäistavaraosastolle, jossa vierähti seitsemän antoisaa vuotta, joiden jälkeen oli vuorossa kaksi vuotta myyntipäällikkönä Prisma Piispanristillä, jossa pääsin ensi kertaa mukaan avaamaan kokonaan uutta yksikköä.

Prismassa olen siis viihtynyt suurimman osan työurasta, mutta kierrokset muissa ketjuissa ovat olleet myös hyvin silmiä avaavia. Nykyisen toimenkuvani kannalta on hyvä, että eri market-ketjujen arki on tuttua. Jokainen on kuitenkin omanlaisensa maailma.

Nykyisin työskentelen SOK:lla, Marketkaupan ketjuohjauksen myymälätoiminnot-tiimissä, jossa kehitetään ja mallinnetaan myymäläprosesseja, työkäytäntöjä sekä niitä tukevia työkaluja toimeenpantavaksi yhdessä alueosuuskauppojen kanssa. Tiimissämme on 7 kehityspäällikköä. Jokaisella on omat vastuualueensa, mutta teemme ja sparrailemme toki paljon myös yhdessä asioita. Työpöydälläni on tällä hetkellä mm. laadun kolmiloikka ja siihen liittyvä raportointi ja viestiminen sekä marketkaupan mystery shopping .

Olen jo ehtinyt olla mukana mm. suunnittelemassa ruoan verkkokauppaan liittyviä valmennuksia ja parhaillaan jatketaan myymälätyön tärkeän työkalun eli Kamu-käsipäätteen toiminnallisuuksien kehitystyötä. Luonnollisesti on erittäin hyödyllistä, että olen kokenut erilaisten ja eri kokoisten myymälöiden arkea. Isojen työryhmien vetäjänä olen nähnyt monipuolisesti, miten ihmiset erilaisia järjestelmiä ja työvälineitä käyttävät ja mistä haasteet esimerkiksi juuri uusien järjestelmien käyttöönotossa käyttäjänäkökulmasta johtuvat. Pitkän myymälätyökokemuksen ansiosta monia perusasioita ei tarvitse erikseen selvittää ja toisaalta on helpompaa kysyä kentältä ja asiantuntijoilta kehittämistyön tueksi niitä oikeita kysymyksiä.

Minulla on esihenkilönä ollut joka yksikössä erinomainen työryhmä ja toisaalta esihenkilöporukka TOK:lla on sen verran tiivis, että vaikkei välttämättä edes kuukausittain olla tekemisissä, on kuitenkin aina mahdollista kysyä ongelmien sattuessa kollegoilta tukea ja sparria. Se on hieno vahvuus yritykselle.

Päällikön roolissa sitä on aina tullut sitouduttua hyvin tiiviisti omaan yksikköön ja ehkä vaikeinta on aina ollut jättää ”oma” vanha tiimi, mutta toisaalta terve kunnianhimoni on vienyt minua eteenpäin ja olen aina kyllä nauttinut uusista haasteista.

Opiskeluaikoina minuun teki suuren vaikutuksen SOK:n silloisen pääjohtajan Kari Neilimon haastattelu. Hän puhui vahvasti ihmiskasvoisesta kapitalismista, se kolahti omaan arvomaailmaan ja S-ryhmä yrityksenä alkoi kiinnostaa kesätöitä pidemmällekin. Lisäksi S-ryhmän ympäri maailmaa vaikuttava vastuullisuustyö on minusta hienoa ja siinä olen kuulevinani yhä Neilimon aikojen viestin. S-ryhmän hieno arvopohja on yksi niistä syistä, miksi olen pysynyt pitkään ja olen edelleenkin hyvin sitoutunut ässäläinen.

Ennen muuta aina on ollut jotain uutta haastetta tarjolla ja on ollut onni saada työskennellä yksiköissä, joissa on oikeasti kiva tehdä töitä. Pidän myös siitä, miten monipuolinen yritys S-ryhmä on. On vähittäiskauppaa, käyttötavarakauppaa, Sokos, ravintoloita, hotelleita ja pankkeja. Ryhmä alueosuuskauppoja on niin monessa mukana vaikuttamassa kaikkialla Suomessa ja talona tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia kehittyä. S-ryhmän julkisuuskuva on myös mielestäni kehittynyt viime aikoina positiivisesti, sillä asioista on alettu viestimään oikealla tavalla. Esimerkiksi asiakasomistajuudesta viestitään nykyään ymmärrettävästi ja lisäksi vastuullisuusviestintään panostaminen näkyy ja kuuluu.

Olen kokenut urallani sekä hienoja onnistumisia että kohdannut opettavaisia haasteita. Piispanristin Prisma valittiin vuonna 2020 TOK:n vuoden yksiköksi ja se tuntui erityisen hienolta, koska itselle tämä kunnia olla mukana palkitussa yksikössä oli ensimmäinen kerta ja tuli niin sanotusti aivan TOK-uran kalkkiviivoilla!

Suurin haaste urallani oli ehkä Myllyn Prisman remontin jälkeiset ajat, jolloin mm. ruoan verkkokaupan avauksen ja muiden muutosten myötä toimin lopulta yli 90 henkilölle suorana esihenkilönä, mikä asetti oman ajankäytön suunnittelun osalta riman aiempaa korkeammalle. Mielestäni jokainen työntekijä ansaitsee runsaasti palautetta työstään ja sen varmistaminen rajallisessa ajassa ei ollut aina helppoa. Myllyn huippuporukan kanssa työskentely antoi vastavuoroisesti kyllä paljon ja isokin laiva toimi lopulta hienosti. Olimme mm. eteenpäin siirtyessäni Suomen Prismoista kolmansia asiakastyytyväisyydellä mitattuna ja se oli hieno palkinto koko Prisman jengin työlle.

Nykyinen toimenkuvani tuntuu pitkän esihenkilövaiheen jälkeen juuri oikealta muutokselta ja itsessään varsinaiselta unelmaduunilta. Pääsen mukaan näkemään, vaikuttamaan ja kehittämään isompaa kokonaisuutta sekä tukemaan myymälöiden arkea.

Työntekoa tasapainotan harrastuksilla, joihin kuuluu golfia, kuntosalia ja salibandya, kesäisin pyöräily kiinnostaa yhä vain enemmän. Lähinnä omaksi riemukseni harrastan myös luovaa kirjoittamista. Olen lisäksi mukana kotikuntani kunnallispolitiikassa ja aktiivisena omistajana myös TOK:n edustajistossakin varajäsenenä.

Pikku Jarno haaveili olevansa isona merikapteeni.