Äiti Eija Isoheiko ja Amalia muistelevat lämmöllä vuosien varrelle mahtuneita turnauksia. Erityisesti Vierumäen turnaus on jäänyt mieleen hyvän ruoan, ystävien ja hauskojen kokemusten vuoksi. Yksi ikimuistoisimmista hetkistä oli pelipäivän päätteeksi tehty hyppy suoraan järveen pelivaatteet päällä. Kotona puolestaan perheen luottoruokana on vuosien ajan ollut lohikeitto, joka on kuulunut moniin yhteisiin ruokailuhetkiin.Jalkapallo on opettanut myös suhtautumaan voittoihin ja tappioihin oikealla tavalla. Amalian veli, Ville-Veikko Isoheiko, kertoo turnausten olevan parasta aikaa joukkueen kanssa – voitoista iloitaan, mutta tappioista opitaan.Amalialle vanhempien tuki on ollut korvaamatonta etenkin silloin, kun motivaatio on ollut koetuksella. Äiti kannusti jatkamaan myös vaikeina hetkinä, ja isä löytyi katsomosta kannustamasta, vaikka se nuorempana välillä nolottikin.Nykyään yhteiset ruokailuhetket ovat entistä arvokkaampia. Kiireisen arjen keskellä ne tarjoavat mahdollisuuden vaihtaa kuulumisia ja pysähtyä hetkeksi saman pöydän ääreen – aivan kuten jalkapallo on tuonut perheen yhteen jo vuosien ajan.